Tutkinnot ajan tasalle

05.06.2015

Miten ammatilliset tutkinnot vastaavat parhaalla tavalla työelämän muutoksiin? Tätä pohtii opetus- ja kulttuuriministeriön huhtikuussa asettama ammatillisen tutkintorakenteen uudistamisen ohjausryhmä. Koulutuksen järjestäjiä ryhmässä edustavat Eero Pentti Oulun Aikuiskoulutuskeskuksesta ja Petri Lempinen AMKEsta.

Toukokuun lopulla julkistettu hallitusohjelma asetti ammatillisen koulutuksen kehittämiselle uusia tavoitteita, joita ei ollut tiedossa työryhmän toimeksiantoa laadittaessa.

Nyt Ville Heinosen (OKM) johtama ryhmä kaataa osaltaan aikuisten ja nuorten ammatillisten koulutuksen välisiä raja-aitoja. Hallitusohjelman mukaisesti ammatilliselle koulutukselle valmistellaan yksi yhteinen ohjaus- ja säätelyjärjestelmä. Tutkintorakenteet ovat olennainen osa koulutuksen säätelyä.

Mikä on työelämän tarve, johon vastataan?

Työn tekeminen ja organisointi muuttuvat. Uudet suomalaiset työpaikat ovat jo pitkään syntyneet suurimmaksi osaksi mikro- ja pienyrityksiin. Samalla yksin yrittäminen ja ammatinharjoittaminen ovat lisääntyneet.

Uudet teknologiat vievät kehitystä eteenpäin asettaen myös uusia vaatimuksia työn tekniselle osaamiselle. Ammattien ja työn muutos on todennäköisesti eriaikaista eri toimialoilla ja jopa samalla toimialalla toimivien yritysten välillä. Tämä lisää kirjoa osaamisen tarpeissa, joihin ammatillinen koulutus vastaa.

OECD:n toukokuussa julkaistun Skills Outlook raportin mukaan heikot luku-, kirjoitus- ja numerotaidot ovat nuorisotyöttömyyden keskeisimpiä syitä työpaikkojen puutteen ohessa. Toinen iso ongelma on koulutuksen työelämän etäisyys toisistaan. PIAAC-tutkimuksen mukaan noin 12–13 prosentilla aikuisista suomalaista oli ongelmia perustaitojen hallinnassa. Lähes miljoona suomalaista on vaikeuksissa tietotekniikan kanssa.

Tutkintojärjestelmän on tunnistettava tarve aikuisten perustaitojen vahvistamiseen, koska ne ovat osa ammattitaitoa. Tutkimuksista tiedämme, että työuran aikainen koulutus kasautuu aiemman koulutuksen, aseman työelämässä ja työsuhteen mukaisesti. Yksilöiden eriarvoisuus kattaa julkisen ja työnantajien tarjoaman koulutuksen, mikä korostaa itseohjautuvuutta ja elämänhallintaa työelämätaitoina. Kyse on kyvystä ylläpitää ja kehittää omaa osaamistaan.

Ammattitaito on enemmän kuin teknistä osaamista

OECD:n Skills Outlook raportin mukaan ongelmanratkaisutaidot myös sosiaaliset ja ihmissuhdetaidot ovat yhtä tärkeitä kuin ammatin tekninen osaaminen. Mainitut esimerkit kertovat, että ammattitaito on enemmän kuin teknistä alan osaamista.

Opetushallituksen laadullisen ennakoinnin raportit kertovat, että poikkileikkaavat osaamisalueet kuten liiketoiminta-, myynti-, yrittäjyys-, tietotekniikka-, turvallisuus- tai ympäristöasiat ovat läpäisemässä ammattitaitovaatimuksia useimmilla toimi- ja ammattialoilla. Näihin tarpeisiin on kehitettävä koko järjestelmän yhteisiä tutkinnonosia, koska niiden osaamisen ydin ei ole toimi- tai ammattialasta riippuvainen.

Lisää valinnaisuutta oman tutkinnon rakentamiseen

Tutkintojen kehittämisessä on erotettava ammatit ja työtehtävät joihin vaaditaan ammattipätevyys. Näiden osalta tutkinnon suorittamisen on tähdättävä pätevyyden suorittamiseen. Muiden ammattien, joita emme kaikkia vielä edes tunnista, osalta lähtökohtana on oltava valinnaisuuden lisääminen – erityisesti aikuisille suunnatuissa tutkinnoissa. Perinteisestä koulutus- ja ammattiala-ajattelun sijaan tarvitsemme mahdollisuuksia rakentaa oman sisältöisiä tutkintoja yhdistelemällä osaamista eri aloilta. Tämä edellyttää muutoksia koulutuksen rahoitusjärjestelmään.

Ehdoton vaatimus kuitenkin on, että tutkinnot pysyvät tunnistettavina koulutukseen hakeutuville ja työnantajille. Tätä edesauttaa ammattinimikkeen käyttäminen tutkinnon nimen ohessa. Laaja-alaisemmassa tutkinnossa eri tutkinnon osien valinta voisi johtaa eri ammattinimikkeeseen.

Tutkintojen kysyntä vaihtelee

Ammatillinen koulutus on perusopetuksen jälkeen toiseksi suurin osa koulutusjärjestelmästämme. Vuonna 2013 tutkintoon johtavassa koulutuksessa oli noin 260 000 henkilöä, jotka suorittivat 70 800 ammatillista tutkintoa. Tutkinnon suorittaneista 38 000 oli alle 25-vuotiaita. On hyvä muistaa, että ammattia opiskelevista puolet on aikuisia.

Tilastot paljastavat myös, että pelkkiä tutkintojen osia oli suoritettu noin 104 000 kertaa.

Suomessa on noin 380 ammatillista perustutkintoa, ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa, jotka palvelevat työelämän osaamistarpeita.

Tutkintoja on paljon, mutta niiden kysyntä vaihtelee suuresti. Vuoden 2013 tilastot kertovat, että ja 27 tutkinnon suoritti yksi henkilö. Kaiken kaikkiaan 64 tutkinnolla oli enintään 4 ja 101 tutkinnolla enintään 10 suorittajaa vuoden aikana. Näillä 101 tutkinnolla oli yhteensä 395 suorittaa, mikä on puoli prosenttia kaikkien tutkintojen määrästä. Lisäksi järjestelmästä löytyi 40 tutkintoa, joita ei suoritettu lainkaan.

Ylivoimaisesti suosituin ja työelämässä kysytyin tutkinto oli lähihoitaja eli sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, jonka suoritti 9110 henkilöä. Lähihoitajan tutkintoa suoritetaan enemmän kuin 273 harvinaisinta tutkintoa.

Muita yleisiä tutkintoja ovat liiketalouden perustutkinto merkonomi (5814 suorittajaa) ja hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto (3954 suorittajaa). Yli 500 suorittajan tutkintoja oli kaikkiaan 32 kappaletta. Niiden yhteinen suorittajamäärä oli 52 400.

Tutkinnon vähäinen suorittajamäärä ei tarkoita, että tutkinnon tuottaman osaamisen merkitys työelämälle olisi vähäinen. Se kuitenkin herättää kysymyksen sirpaleisen tutkintojärjestelmän tarkoituksenmukaisuudesta.

Tutkintojen ja tutkintojen osien määrän vähentäminen on osa sääntelyn purkamista, jota hallitusohjelma korostaa. Käytäntö on jo osoittanut, että emme pysty ylläpitämään nykyisiä tutkintoja ja tutkinnon osia työn muutosten vauhdissa. Myös tämä ohjaa vähentämään tutkintoja.

Takaisin