AMKE kannattaa siirtymistä yhteen lakiin, yhteen järjestämislupaan sekä yhteen tutkinnon suorittamisen ja henkilökohtaistamisen prosessiin, jotka mahdollistavat nuorten ja aikuisten raja-aitojen poistamisen ja tukevat oppisopimuksen hallinnollisen taakan keventämistä. AMKE on tyytyväinen linjaukseen, jonka mukaan jatkossakin koulutusta järjestävät erilaiset organisaatiot, joille rahoitus maksetaan suoraan.
Lausunnolla oleva lakiesitys on osin keskeneräinen ja terminologisesti sekava. Luonnoksesta syntyy vaikutelma, että siihen on siirretty osia nykyisistä rinnakkaisista laeista ilman, että niistä syntyy uusi kokonaisuus.
AMKE esittää lain valmistelussa huomioitavaksi seuraavat 10 kohtaa:
Kaikkien koulutuksen ja tutkintojen järjestämisluvan saajien on täytettävä samat julkiset kriteerit. Näin varmistetaan koulutuksen laatu ja kitketään epäterve kilpailu, kun kaikki koulutuksen järjestäjät noudattavat samoja toimialaan liittyviä säännöksiä. Tämän tulee koskea myös työvoimakoulutuksen tehtävää.
Luonnos rahoituslaiksi on keskeneräinen ja se on palautettava perusteelliseen valmisteluun. Lausunnolla olevan lakiluonnoksen mukaan koulutuksen järjestäjä ei pysty arvioimaan tulevaa rahoitustaan. Perusrahoituksen pohjana olevan opiskelijavuoden määrittely on keskeneräinen. Suoritusrahoituksen suhteellisuus tekee rahoituksesta ennakoimatonta. Vaikuttavuus- ja strategiarahoituksen valmistelu on kesken.
Kaiken harkinnanvaraisen rahoituksen myöntämisellä on oltava avoimet, lakiin perustuvat ja selkeät kriteerit, joiden perusteella koulutuksen järjestäjä tietää rahoitusta myönnetään.
Koulutuksen järjestäjällä on oltava mahdollisuus hankkia oppisopimuskoulutusta muilta koulutuksen järjestäjiltä omaa koulutustehtäväänsä laajemmin kuten nykyisin. Vain näin taataan asiakaslähtöinen ja työelämän moninaisia tarpeita palveleva koulutustarjonta maan eri osissa.
Jokaisella koulutuksen järjestäjillä on oltava mahdollisuus oppisopimuskoulutukseen koulutustehtävänsä mukaisesti. Tämä on välttämätöntä yhtäläisen henkilökohtaistamisen mahdollistamiseksi kaikille opiskelijoille. Opiskelijan mahdollisuudet hankkia osaamista eivät saa riippua hänen valitsemastaan koulutuksen järjestäjästä.
Esitetyt työelämätoimikunnat sihteeristöineen ovat tarpeettomia, eikä niistä tarvitse lailla säätää. Arvioinnin oikaisupyynnöt tulee käsitellä ensisijaisesti koulutuksen järjestäjän hallinnossa. Laadun arvioinnin osalta esitetyt tehtävät menevät päällekkäin Koulutuksen arviointikeskuksen kanssa. Reformin on ulotuttava myös ammatillisen koulutuksen hallintoon, missä esitys työelämätoimikunnista näyttäytyy ylimääräisenä hallinnollisena elimenä.
Kaikki opiskelijat oppisopimuskoulutus mukaan lukien on valittava yhtenäisten opiskelijaksi ottamisen perusteiden mukaisesti. Kaikkien hakijoiden osalta opiskelijaksi ottamisen hallinnollinen päätös voitaisiin katsoa tapahtuneen, kun koulutuksen järjestäjä ja hakeutuja yhdessä sopivat hakeutumisvaiheen jälkeen henkilökohtaisen osaamisen kehittymissuunnitelman.
Osaamisen osoittamista näyttämällä ei voi rajoittaa vain työpaikoille, koska maan eri osat ja toimialat ovat erilaisia. Alaikäisten opiskelijoiden mahdollisuus näyttää työpaikoilla on rajallinen. Näyttöjä on voitava tehdä myös koulutuksen järjestäjän oppimisympäristöissä tai ulkomailla esimerkiksi vaihtojakson aikana.
Lailla ei tule rajoittaa opiskelijan mahdollisuutta (osa-aikaiseen) ansiotyöhön koulutussopimuksen aikana eikä oppisopimukseen sisältyvä määräaikaisen työsopimuksen vaatimus ei saa vaikeuttaa työssä jo olevien kouluttautumista. Suuri osa ammatillisen koulutuksen opiskelijoista opiskelee työn ohessa.
Lailla on mahdollistettava maksullinen ja voittoa tuottava EU- ja ETA-alueen ulkopuolella tapahtuva koulutusta ja EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville ryhmille suunnattu koulutusta. Koulutusvientiä ei saa rajoittaa vain tilauskoulutukseen.
