You have to spend money to make money

09.11.2016

Yksilötasolla säästäväisyys on hieno piirre. Itsekin kehotan lapsiani piirtämään itse omat joulukalenterinsa ja synttäreillä tarjotaan vain Rainbow-keksejä.

Laajemmin yhteiskunnassa säästäväisyys muuttuu ongelmaksi, kun se näyttäytyy kroonisena pelkona investoida ja kehittyä - tai velkaantua. Oikeasti kaikki velka ei ole pahasta.

Työmarkkinoiden hyvän kierre syntyy, kun elinkeinoelämä panostaa tuottavuuden kasvuun innovaatio- ja kehitystoiminnan kautta ja samaan aikaan työntekijöiden osaamis- ja koulutustaso nousee pikku hiljaa. Vanhoja töitä katoaa ja uusia syntyy. Tämä koskee niin teollisuutta kuin palvelualoja. Tuloksena on töitä, joita tekemällä tulee toimeen.

Tällä hetkellä ei nouse tuottavuus eikä osaamistaso. Olemme tilanteessa, joka on lähes täsmälleen hyvän kierteen vastakohta. Iso osa uusista työpaikoista on pienipalkkaisia alhaisen tuottavuuden töitä. Juuri sellaisia töitä, joita tekemällä ei tule toimeen varsinkaan pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen on kallista. Jotkut ovat töitä, jotka oikeastaan kuuluisivat historiankirjoihin, siinä missä neulantekijä tai television korjaaja.

Yritysten laiskuus panostaa oman toimintansa kehittämiseen on kuin kaivaisi kuoppaa omien jalkojensa alta. Mistä tulee tulevaisuuden työvoima? Perusopintonsa päättävät nuoret ovat fiksumpia kuin miltä näyttävät. He kyllä tietävät, että esimerkiksi siivous- tai kiinteistönhoitoalalla palkat ovat heikot ja työajat epäsäännölliset. Sama koskee monia muitakin palvelualoja. Miksi siis pyrkiä alalle, joka parhaassakin tapauksessa tarjoaa kapean ja epävarman leivän?

Voimme hurskastella maailman tappiin saakka siitä, miten kaikki työ on tärkeää, mutta se ei tarkoita, että kukaan haluaisi niitä töitä tehdä - tai perinteinen tekeminen olisi edes järkevää. Alojen vetovoimaisuus ei kasva vain tyhjillä markkinointisloganeilla, jos työelämän todellisuus on jotain aivan muuta.

Osaaminen pitää jokaisen kyydissä

Yritys, joka ei vaivaudu panostamaan oman toimintansa kehittämiseen, on pian entinen yritys. Tämä on myös oikeasti syy, miksi monet suomalaiset työnantajat eivät pärjää, vaikka syytä kaadetaan mielellään joustamattomien työntekijöiden niskaan. Ymmärrän kyllä, että työajan pidennys ilman palkankorotusta nostaa työn tuottavuutta, mutta se tie on kuljettu nopeasti loppuun. Vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja.

Jos sen sijaan yrityksen sisäistäisivät sanonnan you have to spend money to make money ja panostaisivat toimintansa tuottavuuden kasvuun ja työntekijöidensä osaamiseen, olisimme hyvin eri tiellä kuin nykyisessä näivettymisen spiraalissa. Tuottaisimme moderneilla tuotantovälineillä pidemmälle jalostettuja hyödykkeitä (myös palveluita), joiden tekemiseen työnantaja kouluttaisi työntekijöitään. Viivan alle jäisi enemmän sekä omistajille että työntekijöille.

Alhaisen tuottavuuden työpaikkojen väheneminen loisi tietenkin myös paineita ammatillista koulutusjärjestelmää kohtaan varsinkin aikuisten puolella. Ihan kaikki tuskin voivat kouluttautua uusiin tehtäviin yrityksen sisällä. Tästä syystä dynaaminen ja joustava ammatillinen koulutus on niin oleellista. Uudelleenkouluttautuminen ja osaamisen päivittäminen ovat yhteiskuntamme tärkeimpiä asioita. Tämä mielessä on vaikea ymmärtää hallituksen leikkauksia koulutukseen ja tutkimukseen. Jälleen kerran: You have to spend money to make money.

Kyse on myös asenteista. Tällä hetkellä olemme tuudittautuneet ajatukseen, että kunhan vain painamme työvoimakustannukset tarpeeksi alas, niin kyllä se siitä. Bulkkimarkkinoilla näin voi ollakin, ainakin vähän aikaa, mutta niiden markkinoiden merkitys vähenee. Suomen tulevaisuus ei ole bulkissa, vaan osaamisessa.

Takaisin