Yhteiskunta muuttuu – mekin muutumme, vai muutummeko?

14.01.2020

Jos on uskominen väestöennusteeseen (ja miksi ei olisi), vuonna 2040 meillä on 16-19 vuotiaita nuoria 37 000 vähemmän kuin nyt. Eikä tässä vielä kaikki: samaan aikaan menossa on voimakas kaupungistumiskehitys. Tällainen kehitys iskee salakavalasti ja pienin askelin yhteiskuntaamme. Emme herää yhtenä aamuna, kun väki on kadonnut, vaan ikävän sairauden tavoin tämä riuduttaa yhteiskuntaamme pikkuhiljaa. On niin helppo ajatella, mitä seuraavana vuonna pitää tehdä, 20 vuoden päässä olevia asioita sen sijaan on hankalampi suunnitella. "Minähän saatan olla vaikka eläkkeellä silloin, eikä siis tämä koske minua". Tai että: "Katsotaan nyt, ennusteita on ennenkin nähty".   
 
Meilläkin kaikki organisaatiot pyörivät vuosikellon mukaan, siis yhden vuoden vuosikellon mukaan, – haloo! Missä ovat 10, 20, 50 vuoden vuosikellot? Nyt käsi sydämelle ja katsokaa omaan organisaationne. Koska tai millä tavalla olette käsitelleet tulevaisuutta vuosikymmenien päähän? Ups. Eikö ole käsitelty?  

No, tämän voisi nostaa keskusteluun ja keskustelun pohjana voisi olla vaikka tämä Helsingin Sanomien kirjoitus.  
 
Pidemmän ajan kehitystä tulisi osata hahmottaa ja toimia sen mukaisesti ennakoiden. Ammatillisen koulutuksen kannalta tämä tarkoittaa oppilasaineksen ikäjakauman muuttumista, painopisteen siirtymistä, toimintojen keskittämistä, koulutustarjonnan monipuolistamista, yhteistyötä eri tahojen kanssa jne. 

Koulutuksen järjestäjinä me voimme ratkoa omalta osaltamme joitakin asioita, kuten opetuksen kehittämistä sekä monipuolisia tarjonnan menetelmiä kuten etäoppimista, koulutusväylien yhdistämistä tai vaikkapa toisesta oppilaitoksesta opettajien lainaamista joihinkin tehtäviin. En nyt tarkoita ihan kiertokoulujen paluuta, mutta elävän opettajan "lainaaminen" toiselle paikkakunnalle on helpompaa kuin oppilaiden (edes niiden vähäistenkään) siirtäminen toiselle paikkakunnalle.  
 
Mutta tähän tarvitaan muutakin. Meidän tulee vaatia poliittisilta päättäjiltä toimia, jotka mahdollistavat vastaamisen väestöennusteen mukanaan tuomaan haasteeseen. Tarvitaan rahaa sekä lainsäädännön, tulkintojen, tapojen ja asenteiden muutosta. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen ja lukioiden välinen tiiviimpi yhteistyö pitäisi olla mahdollista.
 

Meillä on osaamista ja kykyä tehdä asioita, politikoilla on rahat, jotka tähän tarvitaan. 
 
Suomi tarvitsee ammatillista koulutusta, ammatillinen koulutus tarvitsee yksinkertaisesti rahaa.  

Takaisin