Virtuaalisuus on tullut jäädäkseen

12.01.2021

Keväällä 2020 jokaisen arkeen hyvin perusteellisella tavalla vaikuttanut pandemia tuntui aluksi monista vievän pohjan pois oppilaitosten kansainväliseltä toiminnalta. Jos sen merkitystä ei ihan kokonaan asetettu kyseenalaiseksi, niin ainakin äkkiä muuttunut tilanne ravisteli sen hyvin keskeisen toiminnon, liikkuvuuden, merkitystä ja roolia. Oli pakko pysähtyä ja palata peruskysymysten äärelle. Mitä kansainvälisyys on ilman passia ja lentolippua?  

Gradian yleisstrategian visiona on itseensä ja tulevaisuuteen luottava opiskelija, joka syttyy jatkuvaan oppimiseen. Aika haasteelliselta tuntuva tavoite kun olimme aivan uuden ja tuntemattoman edessä. Vuosille 2019-2023 laadittu kansainvälisen toiminnan kehittämisohjelma kytkeytyy vahvasti Keski-Suomen aluekehittämislinjauksiin.

Vientivetoiselle maakunnalle kansainvälisyysosaaminen on kilpailukyvyn näkökulmasta keskeistä ja kansainvälisyys Gradiassa pohjimmiltaan onkin sitä, että tunnistamme olevamme Keski-Suomesta käsin täysivaltainen, osallistuva osa globaalia maailmaa. Tämä tarkoittaa myös, että kansainvälisyysosaaminen on meille muutakin kuin matkustamista tai kieli- ja kulttuuriosaamista. Se on esimerkiksi verkostoitumisosaamista, kykyä toimia monenlaisten ihmisten kanssa, rohkeutta kokeilla, onnistua ja epäonnistua sekä avoimuutta erilaisille toimintatavoille. 

Digitaalisuudesta osana kansainvälistä toimintaa on puhuttu vuosia. Sen roolia on perusteltu erityisesti tasa-arvoisuudella ja ympäristösyillä. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että järjestelmällisiä toimenpiteitä sen suhteen oli tehty useimmissa oppilaitoksissa laihanlaisesti. Yksittäiset innokkaat opettajat ovat kautta aikojen kokeilleet innovatiivisia toimintatapoja, mutta niiden järjestelmällinen, laajempi käyttöönotto oli useimmissa oppilaitoksissa ns. ’vaiheessa’.

Jos pandemian yhteydessä ylipäänsä voi puhua hyvistä puolista, voisi todeta, että rajojen mennessä kiinni joka puolella yhtä aikaa, saimme samalla kumppaneidemme kanssa yhteisen, ulkoisen sysäyksen virtuaalisten toimintatapojen kehittämiseen ja aikaa kokeilla. Gradian linjaus rakentaa kv-verkostot pitkäaikaisten kumppanuuksien ympärille on osoittautunut tässäkin tilanteessa hyväksi ratkaisuksi. Toimijat ovat pääosin jo tuttuja keskenään, yhdessä on aiemminkin jo onnistuttu (ja epäonnistuttu), joten toiminnan siirtäminen nopealla aikataululla kolmiuloitteisesta maailmasta kaksiuloitteiseen oli useissa tapauksissa vähemmän vaikeaa kuin kuvittelimme.  

Omien vastuualueideni (henkilöstön kv-osaamisen kehittäminen ja kv-hankkeet) osalta digitaaliset työtavat ovat olleet osa arkea jo vuosia vähintään verkkokokousten muodossa. Olen mm. itse toiminut projektipäällikkönä pian päättyvässä kolmevuotisessa

Erasmus+ KA2 -hankkeessa matkustamatta kertaakaan hankkeen kokouksiin tai tapaamisiin. Ne on kaikki toteutettu jo ennen korona-aikaa ns. hybridimallilla eli osa osallistujista oli paikalla fyysisesti ja osa verkon välityksellä. Pääosa hankkeista on alun alkaenkin rakennettu siten, että fyysiset ja virtuaaliset kokoukset vuorottelevat. Hanketoimijoilta saadun palautteen mukaan poikkeusolot ovat tehneet virtuaalikokouksista jopa parempia kuin kasvokkaiset kokoukset. Kokoukset ovat tehostuneet, poissaoloja ja myöhästelijöitä (tai aikaisemmalle lennolle lähtijöitä) on vähemmän. Yhteisöllisyyskään ei ole kadonnut kun kokouksiin on rakennettu sisälle kahvi-, kulttuuri- ja taukojumppahetkiä. Virtuaalipainotteinen toiminta hankkeissa todennäköisesti jatkossa tuleekin vielä lisääntymään.

Täysin virtuaalisia henkilöstövaihtojakin olemme jo korona-aikana kokeilleet. Niiden etuna on, että voimme osallistaa toteutukseen suurempaa joukkoa toimijoita. Kaikkia opinto-ohjaajia emme voi lähettää maailmalle yhtä aikaa ilman toiminnan häiriintymistä, mutta kaikki voivat osallistua lyhempiin verkkotapaamisiin. Myös esimiesten osallistuminen kv-yhteistyöhön on virtuaalisesti helpompaa. Virtuaalisuus on näiden kokemusten perusteella lisännyt osallistujien tasavertaisuutta. Teams -kokouksissa on helpompi huolehtia, että kaikki saavat osallistua keskusteluun ja jos oman kielitaidon käyttäminen jännittää, voidaan kommunikoida chatin kautta tai jakaa osallistujat pienryhmiin, joissa on turvallisempaa puhua.  

Koska emme kuitenkaan koronan myötä ole muuttuneet ykkösiksi ja nolliksi, voidaan kysyä kuinka pysyviä nämä muutokset tulevat olemaan? Vaikka tuskin kokonaan virtuaalisiin yhteistyömuotoihin kansainvälisessä toiminnassa olemme siirtymässä, on koronakriisi saanut meidät tarkastelemaan entistä kriittisemmin syitä, joiden vuoksi kannattaa matkustaa. Fyysisille tapaamisille on edelleen perusteltuja sosiaalisia ja inhimillisiä motiiveja eikä virtuaalista yhteistyötä mielestäni kannatakaan nähdä niiden kilpailijana. Pikemminkin eri toimintatavat parhaillaan täydentävät toisiaan.  

Gradian tavoite jatkossa onkin, että jokaista fyysistä tapaamista edeltää hyvin suunniteltu ja toteutettu virtuaalinen tapaaminen.  Ja jos hyvin toteutettu virtuaalinen tapaaminen toisinaan tekee fyysisen tapaamisen tarpeettomaksi, se laskettakoon myös onnistumiseksi.  

GRADIAn Kansainvälisten asioiden suunnittelija Rea Tuominen työn ulkopuolella: "Minut voi löytää luontopolulta, taidegalleriasta, konserttisalista tai teatterista jossain päin kotimaata tai maailmaa." 

Takaisin