Vaikeuksien kautta voittoon

25.11.2017

Uravalintani ei ole ollut päivänselvä eikä tieni kokiksi mutkaton. Mutta vanha sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" pätee minuunkin, sillä tänä päivänä teen kokin työtä hymyssä suin.
 
Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan lukioon, koska minulla ei ollut mitään selkeää ajatusta siitä, mikä minusta tulee isona. Lukion jälkeen lähdin suorittamaan varusmiespalvelusta Lapin rajavartiostoon Ivaloon. Palvelusaika jäi lyhyeksi huonojen polvien takia ja puolustusvoimien sosiaalikuraattori kehotti hakemaan lisähaussa kouluihin ja niin tein. Hain Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun, sähkötekniikan opintolinjalle ja sinne pääsin. 

Opiskeltuani vuoden sähkötekniikkaa tiesin, ettei tästä minulle ammattia tule. Oli tehtävä uusi käännös elämään. Lähdin suorittamaan asevelvollisuuteni loppuun Lapin Ilmatorjuntarykmenttiin Rovaniemelle. Kiinnostus kokin alaan heräsi varusmiespalvelusaikana toimiessani huoltopalvelualiupseerina. 

Seuraavana keväänä hain opiskelemaan kokiksi Oulun Palvelualan Opistoon. Puoli vuotta opintojen aloittamisesta alkoi selkäongelmat. Tutkimuksien jälkeen sain diagnoosin: aksiaalinen spondylartriitti eli alkava selkärankareuma. Tässä vaiheessa tuntui siltä, että taas on lähes varma alan vaihto edessä. En voisi mitenkään selvitä seisomatyössä tällaisella selällä. Paljon mietitytti sekin, kun tiesin kokin palkan olevan vain puolet siitä, mitä olisin tienannut insinöörinä. Onko mitään järkeä jatkaa? Jospa lopetan tähän ja alan taas miettimään, mitä tekisin jatkossa. 

Toisin kuitenkin kävi. Kiinnostus, intohimo ja halu alaa kohtaan kasvoi niin kovaksi, että opiskeluni sujui jatkossa hyvin. Samalla opin elämään uuden ominaisuuteni kanssa. Kiitos tästä kuuluu OPAO:n opettajille hyvistä vinkeistä työergonomiaan.
 
Jatkoin koulun loppuun, kiinnostus omaan ammatilliseen kehittämiseen kokkina kasvoi ja idea ulkomailla työskentelystä heräsi. Mainitsin asiasta koulussa opinto-ohjaajalle, joka kertoi Allianssin mahdollisuuksista. Italia, vanhojen gastronomisten herkkujen synnyinmaa valikoitui kohdemaaksi ja hakuajan viimeisellä tunnilla sain hakemuksen valmiiksi. Yllätyin iloisesti hyväksytystä päätöksestä, vaikka kielitaidottomana ja vähän matkustelleena haaste tuntuikin todella jännittävältä. 

Tänään olen kuitenkin erittäin iloinen, että hain ja vielä pääsin. Samalla olen surullinen, koska hain harjoitteluun vain neljäksi viikoksi. Harjoitteluni Italiassa oli yksi hienoimpia kokemuksia elämässäni. Tärkeimpänä oppina ja kokemuksena pidän kaikkea sitä, mitä ulkomailla paikallista kieltä taitamattomana selviäminen opettaa. Täytyy vain lähteä avoimin mielin tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maan tapaan elää ja olla. 

Ammatillisesti valaisevaa oli oppia tekemään perinteisiä italialaisia ruokia italialaisella tavalla. Mutta ehkä kaikista mielenkiintoisinta oli tutustua italialaisen keittiön toimintamalleihin ja tapoihin, jotka eroavat monin tavoin Suomesta. Toisaalta suhtaudun kriittisesti siihen, että kopioisin suoran toimintamallin. Suomessa on toimittava suomalaisilla raaka-aineilla, säädöksillä, välineillä ja yritysten toimintaperiaatteilla. Suomalainen makutottumus on erilainen. Siksi Suomessa kannattaa valmistaa ruokaa kotoiseen tyyliin. 
 
Kansainvälisestä työharjoittelukokemuksesta on hyötyä työnhaussa. Hain töitä ja sain toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen Fazerilta. Ulkomaajaksosta on hyötyä myös käytännön työskentelyssä. On suuri rikkaus kyetä valmistamaan annos, joka on kuin suoraan italialaiselta isoäidiltä. Vaikka Suomessakin tehdään paljon esimerkiksi risottoa, niin en kertaakaan ole maistanut täällä risottoa, joka maistuisi siltä kuin italiassa. Pienet yksityiskohdat menetelmissä ovat todella tärkeitä, mikäli halutaan jäljitellä alkuperäistä annosta. Raaka-aineiden laatu ja oikeellisuus ovat lähtökohtia, jotta annoksen maku voidaan jäljittää alkuperäiseksi. Koen myös suureksi rikkaudeksi sen, että sain sellaisia uusia ideoita, joita tuskin olisin Suomessa saanut. Sain myös kykyä yhdistää ja soveltaa italialaista ja välimerellistä ruokaa suomalaisella tyylillä. Kiitos osaltaan harjoittelun, voin ylpeänä seistä omien luomusteni takana. Uskon ja tiedän sen olevan hyvä, muuten se ei lähde keittiöstä saliin.

Takaisin