Työelämäorientoitunut projektioppiminen motivoi opiskelijoita

20.02.2019

Työelämäorientoituneessa projektioppimisessa lähdetään opettajan johdolla opiskelijaryhmän kanssa elinkeinoelämän tarjoamiin autenttisiin oppimisympäristöihin, joita ovat kaupalliset tai tuotannolliset tilat. Oppimisympäristöt ovat hyvin vaihtelevia, sillä toimeksiantaja määrittelee aina projektin toteutuskohteen. 

Toimeksiantaja tilaa oppilaitokselta suunnittelu-, rakentamis- ja palvelutöitä. Tätä voidaan kutsua palvelumuotoiluksi, jossa asiakas on elinkeinoelämän toimeksiantaja, jonka kanssa yhteisesti kehitetään, suunnitellaan ja muotoillaan hänen yrityksensä liiketoiminnan tarpeisiin vastaava tuote. Työelämän toimeksiantaja avaa ovensa opiskelijoille ja samalla hänelle tarjoutuu mahdollisuus tutustua ehkäpä tuleviin työntekijöihinsä. 

Projektioppimisprosessissa osaamista hankitaan toiminnallisesti, sosiaalisesti ja yhteisöllisesti. Opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat projektityöt ryhmässä, jossa tietoa ja ymmärrystä rakennetaan yhdessä. Ryhmällä on yhteinen tavoite ja tahtotila. Opiskelijat tuntevat jaettua vastuuta aikataulutetusta projektin toteutuksesta: projektilla on selkeä alku ja loppu. He työskentelevät jaettuun asiantuntijuuteen nojautuen — näin opiskelijat opettavat toisiaan tekemällä oppien. Prosessin aikana eteen tulevia työvaiheita ratkaistaan yhdessä luovaa ongelmanratkaisua soveltaen. 

Työelämäorientoitunut projekti tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia erilaisille toteutusvaihtoehdoille ja opiskelijan osaamisen hankkimiselle. Usein kiire ja rajallinen aikataulu määrittää toteutusta ja vaatii nopeaa päätöksentekoa. Näin hyödynnetään opiskelijoiden vahvuuksia, taitoja ja erityisosaamista.

Projektioppiminen mahdollistaa onnistumisen kokemuksia kaikille jokaisen osaamistason mukaisesti. Tutkimukseni mukaan tämä on yksi syy, miksi projektioppiminen koetaan palkitsevana ja motivoivana. Opiskelija on motivoitunut työskentelemään projektissa, jonka resurssit vaativat häneltä sinnikkyyttä.

Periksiantamattomuus ja kurinalaisuus liittyvät mahdollisuuteen haastaa itsensä oppimistavoitteilla, jotka edellyttävät toisinaan myös mukavuusalueen ylittämistä. On pakko tehdä ei-niin-mukavia työtehtäviä, jotta projekti valmistuu sovitussa aikataulussa. Opiskelijat kokevat myös hyväntahtoisuutta, mikä ilmenee muun muassa toisten auttamisena ja kannustamisena kohti yhteistä päämäärää. Opiskelija kokee yhteisöllisyyttä, hän harjoittaa sosiaalisia taitojaan ja oppii turvallisesti työelämän tapakulttuuria. Myös opiskelijan sosioemotionaaliset taidot, kuten itsesäätely- ja tunnetaidot — sietäminen ja kärsivällisyys —harjaantuvat erilaisissa ryhmätilanteissa ja oppimisilmapiirillä on iso merkitys.

Elinkeinoelämä hakee sosiaalisesti sopivia työntekijöitä, joilla on oikeanlainen asenne työntekoon. Työelämäorientoituneet projektiopinnot tukevat opiskelijan ammatillisen työminän kehittymistä. Opiskelija oppii sekä esimies- että alaistaitoja autenttisessa työympäristössä. Karut tilastot kertovat, että vuonna 2017 Suomessa irtisanottiin 13 000 työntekijää (eli noin 50 henkilöä jokainen arkipäivä) henkilöperusteisesti eli työntekemiseen tai käyttäytymiseen liittyvien syiden takia. Määrä on lähes 30 % kaikista toissa vuonna irtisanotuista. Muut irtisanomisperusteiden syyt liittyvät tuotannollisiin tai taloudellisiin tekijöihin. Näen, että työelämäorientoituneella koulutuksella voidaan vaikuttaa nimenomaisesti henkilöperusteisiin irtisanomisiin. 

Emme tiedä, mitä uusia ammatteja ja työtehtäviä tulevaisuudessa tarvitaan. Kuitenkin työelämätaitoja, joita tulevissa ammateissa katsotaan tarvittavan ovat vuorovaikutustaidot, monikanavainen tiimityöskentely erilaisissa verkostoissa, ympäristöissä ja kulttuureissa, itsetuntemus ja itseohjautuvuus sekä kyky tunnistaa ja kehittää omaa osaamistaan, resilienssi eli muutosjoustavuus, tunneälykkyys ja empatia sekä kriittinen ajattelu ja luovuus. Työelämäorientoitunut projektioppiminen tukee näitä edellä mainittuja elinikäisen oppimisen avaintaitoja ja antaa — ainakin välillisesti — opiskelijalle suunnan työelämään ja perustan elämänhallintataidoille. 

Ihmisen motivoitumiseen, viihtymiseen ja oppimiseen erilaisissa ympäristöissä vaikuttaa se, että hän kokee itsensä ja tekemisensä merkitykselliseksi, hän pääsee hyödyntämään olemassa olevaa osaamistaan ja hän voi itse vaikuttaa työtehtäviinsä. Tärkeää on kuulua joukkoon ja kokea hyvää mieltä työpäivän aikana.

Yhteisöllisyyden puutteen katsotaan olevan yksi merkittävä syy opiskelijan opintojen keskeyttämiseen ja liian monen nuoren syrjäytymiseen. Suomessa on noin 66000 syrjäytynyttä nuorta, jotka ovat pudonneet niin koulutuksesta kuin työmarkkinoiltakin. Opiskelijan työelämäorientoituneessa projektioppimisessa kokema yhteisöllisyys voidaan nähdä jopa nuoren syrjäytymistä ehkäisevänä tekijänä silloin, kun hän saa tuntea kuuluvansa vahvasti ryhmään ja saa onnistumisen kokemuksia taitotasonsa mukaisesti. Motivaatioteorioiden perusajatuksen mukaan ihminen tarttuu tehtävään, kun uskoo pärjäävänsä siinä ja saavansa tekemisestä riittävän palkinnon. Opiskelijan tulee kokea työnsä henkilökohtaisesti merkitykselliseksi ja mielekkääksi, jotta hän jaksaa motivoitua niistä. Vastaavasti työt, joilla ei ole opiskelijalle mitään merkitystä eivät myöskään tuota mitään. Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija valmistuu omaksi tuntemaansa ammattiin ja pääsee sitä vastaaviin työtehtäviin, ja näin löytää oman paikkansa yhteiskunnassa. 

Solja Upolan Väitöstutkimus ”Työelämäorientoitunut projektioppiminen ammatillisen koulutuksen kontekstissa” tarkastettiin 25.1.2019 Lapin yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori Pirita Seitamaa-Hakkarainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Marjaana Kangas Lapin yliopistosta.
 

Takaisin