Tulkin tarvetta ammatillinen koulutus?

02.12.2015

Viime viikoilla sain kaksi kertaa puhua ammatillisen koulutuksen asioista niin, että jännitin tosissaan. Toinen kerta oli Seinäjoella omien asiantuntijoiden edessä ja kanssa. Toisen kerran lehtihaastattelussa tilanteessa, jossa toimittaja tunnusti, ettei tunne ammatillista koulutusta lainkaan. Molemmilla kerroilla piti puhua vaikeista, kiistanalaisistakin asioista, yksinkertaisesti ja nopeasti.

Vaikka takana on ihan kattava määrä vuosia ja tiedän osaavani asian, olin paniikissa. Entä jos käytän vahingossa väärää termiä, entä jos mutkat vedetään suoriksi niin, että oikeat käsitteet unohtuvat.

Tämä oma hirvitykseni herätti pohtimaan ammatillisen koulutuksen kieltä. AMKEssa tehtävänämme on tavata vaikuttajia, politiikkoja, asiantuntijoita ja virkamiehiä, joille ammatillisen koulutusjärjestelmän upeat yksityiskohdat eivät ole ykkösasia. Vaikka meistä on äärimmäisen merkittävää, että henkilökohtaisuudesta tai työelämässä tapahtuvasta oppimisesta puhutaan eri termein erilaisten asiakkaiden kanssa, niin maailma ulkopuolellamme ei näin ajattele.

Väitän, että surkuttelemamme ammatillisen koulutuksen vähäinen näkyvyys tai kiinnostavuus liittyykin osittain vaikeaan kieleen. Taidamme käsiteinnokkuudessamme syrjäyttää itse itsemme keskustelun keskiöstä. Vaadimme niin suurta intohimoa ja osaamista, että kymmenen vuotta tai juristin koulutus ei riitä. Ammatillisesta koulutuksesta kiinnostunut poliitikko vaatii ensimmäisiksi vuosiksi vierelleen tulkin. Väitän, että osa yritysten antamasta byrokratiapalautteestakin palautuu kieleen.

Kun reformissa nyt yksinkertaisestaan, yhtenäistetään ja puretaan, niin olemmeko valmiit luopumaan omista rakkaista käsitteistämme? Opiskelijan ja työelämän sekä ehkä myös päättäjiemme mielestä ei ole kauheasti väliä, onko kyseessä henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (ammatillinen peruskoulutus), henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (erityisopetus), henkilökohtaistamissuunnitelma (näyttötutkinto) vai henkilökohtainen opetussuunnitelma (oppisopimus), vaan keskeistä on, miten opiskelijan tarpeet tulevat huomioiduksi. Sama käsiteviidakko koskee lähes kaikkia käytäntöjämme. Lyhenteet tulevat vielä näiden päälle.

Luopuminen vaatii nyt kuulemista, pohtimista ja yhteisen etsimistä – ihan joka tasolla. Tärkeintä on, että tavoitteet ja pyrkimys ovat kirkkaana ja etsitään sopivat keinot ja käsitteet. Käsitteissä ei ole voittajia eikä häviäijiä, asioissa on.

Takaisin