Tahto menestyä ja selviytyä!

29.11.2018

Ammatillinen koulutus on tällä hetkellä käymistilassa. Elämme siirtymävaihetta edelleen vanhasta uuteen. Tietoa on paljon ja osa siitä on strukturoimatonta tai sitä ei ole vielä riittävästi nykytilasta. Siirtymäajassa tyypillistä on päällekkäisyys ja jopa tuplataakka. Vanhasta ei päästetä irti, ennen kuin uudesta ollaan täysin varmoja. Tämä on juuri tunnollisten ihmisten toimintatapa. Me koulutustoimialalla olemme sellaisia usein, tunnollisia ja turvallisuushakuisiakin. Nyt voi olla kuitenkin niin, että hallittua riskinottoakin tulisi harrastaa.

Sanotaan, että osa uudesta syntyvästä tiedosta yhteiskunnassa edustaa ns. totuuden tai tiedon jälkeistä aikaa. Silloin on olemassa rinnan kuin useita totuuksia ja objektiivisen tilannekuvan aikaansaaminen on haastavaa. Myös luottamusta koetellaan monella tasolla ja tämä voi entisestään estää eri rajojen ylitystä tai järkevien rakenteiden syntymistä. Organisaatiot, alueet ja ihmiset haluavat poteroitua ja siiloutua vielä kenties lisää. Juuri toisin kuin odotetaan. Kyse on pakoreaktiosta tai jopa itsesuojeluvaistosta. 

Oman historian taakka kouluvuosilta ja sivistyksen murtuminen tulevat olemaan haasteita kun koko koulutusjärjestelmää uudistetaan ja asenteita oppimisesta viedään uuden vuosituhannen taitojen puolelle. Tiedolla johtaminen ja hyvinkin reaaliaikainen arviointikyvykkyys ovat tällöin merkittäviä, ihan ruohonjuuritasolla. Ja se, että tiedetään oikeasti miten ihminen yksin ja ryhmissä oppii parhaiten. Ja minkä tiedon pohjalta tulkintoja ja sitten päätöksiä tehdään koulutusjärjestelmää uudistettaessa.

Tiedon avulla pyritään hahmottamaan tilannekuvia, tunnistamaan merkittävimmät haasteet. Myös viheliäiset ja haastavat ongelmat perustetaan olemassa olevaan tietoon, jotta niiden ratkaisemiseksi voidaan suunnata toimeenpanon resurssit. Tieto vaatii tulkintaa ja tulkinta vaatii tietoa ja juuri koostetusta tiedosta on vaje tai se tulee liian myöhään ja on vanhentunutta. Pohdintaa aiheuttaa myös tilanne, jossa tilastot ovat taaksepäin katsovia sekä sirpaleisia ja kuvaavat mennyttä aikaa kun toiminta on nykyajassa ja tulevaisuutta pitäisi suunnitella. Reaaliaikainen yhtenevä tieto on ammatilliseen koulutukseenkin tuloillaan arviointeineen mutta sen aikaansaaminen vie aikaa. Siihen asti olemme yhdessä kuin sokkoleikkisillä. Ainakin hieman.

Tilannekuvatyöhön kuuluu tilastotiedon lisäksi olennaisena osana tulkintavaihe, jossa kentän tulee olla mukana. Näin väärintulkinnoilta vältytään. Tulkintavaihe vaatii ymmärrystä laajemmista taustalla vaikuttavista trendeistä ja ilmiöistä sekä toisaalta arjen kokemusasiantuntijuutta. Loppuviimeksi myös niiden juurisyiden määrittämistä ja vaikutusten ”paikallistamista” omaan toimintaympäristöön, jotta suunnataan tulevaa oikeana suuntaan.

Ilmiölähtöisyydellä pyritään edistämään systeemistä ajattelua ja vahvistamaan keskinäistä ymmärrystä erilaisten muutosajureiden ja kehityskulkujen kytkennöistä laajempiin kokonaisuuksiin. Käytännössä tarkoituksena on jäsentää ja purkaa erilaisia ilmiöitä osiin, hahmotella vaikutusten välisiä kytkentöjä eri sektorien välillä. 

Aihe on viime aikoina ollut paljon esillä. Esimerkiksi Sitra julkisti tänä syksynä keskustelualoitteen ilmiölähtöisestä hallinnosta, jonka tavoitteena on edistää ilmiölähtöisen toimintamallin käyttöönottoa julkisessa hallinnossa. Tulevaisuuden ennakoinnille on entistä suurempi tarve ja tilannekuvatyön tavoitteena on tarjota uusia työkaluja toimintaympäristön seurannalle ja mahdollisesti myös ammatillisen kentän suunnittelulle. Hyvä että olemme mukana.

Kuva: Suvi- Tuuli Kankaanpää

Takaisin