Suomi tarvitsee kansallisen koulutusstrategian

30.01.2019

Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö uudistettiin kuluneen hallituskauden aikana. Uudistus toteutettiin vanhaa modistamalla ja tarkastelemalla ammatillista koulutusta vain omana kokonaisuutenaan. Samalla toteutettiin massiivisia leikkauksia rahoitukseen. Vastaavalla tavalla uudistuksia on tehty muilla koulutusasteilla: siiloissa ja pala kerrallaan, usein vielä yhdistettynä rahoituksen voimakkaaseen muutokseen. Selkeä kokonaisuutta ohjaava strateginen näkemys on puuttunut ja se näkyy alan lainsäädännön sekä toiminnan sirpaloitumisessa ja siiloutumisessa. Koko koulutusjärjestelmän kehittämistä ohjaavat yhteiset tavoitteet puuttuvat eli kansallinen strategia puuttuu.

Elinkeinoelämä ja opiskelijat eivät tarkastele asiaa koulutussiiloissa. Elinkeinoelämä ja yritykset tarvitsevat monipuolista osaamista eri aloilta ja opiskelijat haluavat hyvät valmiudet työelämään. Nykyinen koulutusjärjestelmämme ei tue näitä tavoitteita. Juhlapuheissa puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja maailman parhaasta koulutusjärjestelmästä. Tarvittavaa osaamista joudutaan kuitenkin hankkimaan koulutussiilojen sisällä hyvin voimakkaasti säädellyissä kokonaisuuksissa. Joustavat opinnot ja tutkinnot yli siilojen raja-aitojen ovat edelleen hyvin haasteellisia, joskus lähes mahdottomia. Eräät viimeaikojen uudistukset ovat jopa vaikeuttaneet monialaista ja -tasoista opiskelua.

Mitä pitäisi tehdä? Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että Suomi tarvitsee kansallisen koulutusstrategian, jossa määritellään koko koulutusjärjestelmää ohjaavat, yhteisesti sovitut kansalliset päätavoitteet ja niitä toteuttavat toimenpiteet. Kansallisen koulutusstrategian laatiminen tulisi sisällyttää tulevaan hallitusohjelmaan. Käytännössä se voisi toteutua niin, että aluksi valmistellaan valtioneuvoston johdolla eduskunnalle kattava koulutuspoliittinen selonteko, johon perustuvan yhteiskunnallisen keskustelun pohjalta laaditaan kokonaisvaltainen koulutus- tai osaamisstrategia. Kansalliset yhteisesti sovitut strategiset linjaukset ohjaisivat tehokkaasti koko koulutusjärjestelmämme kehittämistä yhtenä kokonaisuutena, toivottavasti myös pitkäjänteisesti yli vaalikausien.

Koulutusstrategian tulisi olla kaikki koulutustasot integroiva pitkän tähtäimen strategia, jossa olisi selkeät päätavoitteet ja niitä toteuttavat toimenpiteet. Yhteisesti sovitut päätavoitteet ohjaisivat tehokkaasti sekä alan toimijoiden että julkisen sektorin toimintaa mm. lainsäädäntötyössä. Niukkoja resursseja voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin ja vaikuttavammin. Samalla turhaa yksityiskohtaista säädösohjausta voitaisiin merkittävästi vähentää ja antaa tilaa kysyntälähtöisille uusille innovaatioille. 

Tämä harjoitus ei ole helppo, mutta kannattaa toteuttaa. On todennäköistä, että prosessin aikana löytyisi aivan uusia, nykyiset ”hallinnolliset” rajat ylittäviä ratkaisuja koulutusjärjestelmäämme. Tärkeää on myös se, että strategiaa ei laadittaisi pelkästään ministeriöiden virkamiesvoimin, vaan työtä ohjaisivat vahvasti elinkeinoelämän ja koulutuksen järjestäjien näkemykset todellisista käytännön tarpeista.

Vastaavia kansallisia strategioita on laadittu eräillä muilla toimialoilla hyvinkin menestyksellisesti. Malleja siis löytyy. Yhteisesti sovittu strategia sitouttaa ja haluttuja tuloksia alkaa syntyä. Strategiatyön tärkein merkitys onkin se, että kun yhdessä sovitaan päätavoitteet, niihin sitoudutaan ja edistetään niiden saavuttamista.

 

Kansallinen osaamisstrategia kuuluu myös AMKEn vaalitavoitteisiin. 

Takaisin