13.10.2020
Suurin osa oppilaitoksista on julistautunut savuttomaksi jo lähes vuosikymmen sitten. Lisäksi savuttomuuden edistämistä on pyritty tukemaan erilaisilla suosituksilla ja toimenpideohjelmilla. Kehityssuunta on hyvä, mutta ei vielä riittävä. Kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevien päivittäisen tupakoinnin yleisyys on laskenut vuosikymmenessä 40 prosentista ja 19 prosenttiin. Tupakoinnin vähentyessä kuitenkin nuuskan käyttö on yleistynyt 3 prosentista 15 prosenttiin. Siksi tuleekin nykyisin puhua savuttomuuden edistämisen sijaan kokonaisvaltaisemmin nikotiinittomuuden edistämisestä.
Syöpäjärjestöjen teettämässä Savupilvi portin yllä -tutkimuksessa tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö ammatillisissa oppilaitoksissa näyttäytyy edelleen valtakunnallisena haasteena. Vaikka oppilaitos on julistautunut savuttomaksi ja määritellyt tarvittavat toimenpiteet järjestyssäännöissään, ei käytännön arki ole vielä savuton, saati nikotiiniton.
Tutkimuksen mukaan nikotiinittomuuden edistäminen koetaan ammatillisissa oppilaitoksissa tärkeäksi osaksi kasvatusvastuuta ja hyvinvoinnin edistämistä, mutta se ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnin edistämisessä. Valmiiksi jo rajalliset resurssit johtavat helposti siihen, että oppilaitoksen nikotiinittomuuden edistäminen jää usein akuuteimmiksi koettujen asioiden jalkoihin.
Tupakoinnin ja nuuskan käytön ehkäisy koetaan pääosin toteutuvan kieltoina ja rangaistuksina. Tällä hetkellä käytössä on keinot puuttua siihen, missä tupakka- ja nikotiinituotteita käytetään eikä siihen, käytetäänkö niitä ylipäätään. Puuttuminen on käytännössä opiskelijan ohjaamista oppilaitoksen alueen ulkopuolelle tai huomauttamista tupakkatuotteen pitämisestä näkyvillä oppilaitoksen tiloissa. On todettu, että muutaman aktiivisen henkilöstön jäsenen tupakkapoliisina toimiminen on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Mitä muita keinoja kieltojen ja rangaistusten lisäksi oppilaitokset voivat käyttää? Keppiä vai porkkanaa tai jotain siltä väliltä?
Nikotiinittomuuden edistämistä tulisi tarkastella laajemmin terveyden edistämisen ja työkyvyn turvaamisen näkökulmasta. Oppilaitoksen johdolta täytyy olla vahva tuki nikotiinittomuuden edistämiseen ja kaikilla henkilöstön jäsenillä tiedossa yhteiset pelisäännöt ja toimintaohjeet. Henkilöstön asennoitumisella ja omalla esimerkillä on vaikutusta erityisesti nuorten opiskelijoiden tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöön. Työterveyden ja opiskeluhuollon tarjoama tuki tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettamisessa on keskeinen osa hyvinvoinnin edistämistä ja sitoutumista nikotiinittomuuden edistämiseen. Lisäksi nikotiinittomuuden teemat tulisi sisällyttää osaksi opetusta ja työelämän yhteistyötä sekä osallistaa opiskelijoita muun mielekkään välituntitekemisen toteuttamiseen.
Pienillä toimilla osana oppilaitoksen arjen rakenteita on mahdollista kääntää yhteistä toimintakulttuuria nikotiinittomuutta tukevaksi. Tuulimyllyjä vastaan taistelemisen sijaan yhteinen tahtotila, konkreettiset työkalut ja toimintamallit ovat keinoja edistää tulevien ammattilaisten hyvinvointia ja työkykyä. Syöpäjärjestöt kehittävät parhaillaan yhteistyössä Savon koulutuskuntayhtymän, Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen ja Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön kanssa näitä konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja. Tällä tavalla pystymme vahvemmin tukemaan oppilaitoksia nikotiinittomuuden edistämisessä ja tukemaan tulevien ammattilaisten työkykyä ja hyvinvointia.
Syöpäjärjestöjen terveyden edistämisen asiantuntija Tuuli Hynynen työn ulkopuolella:
" Vapaa-aikana liikun monipuolisesti ja nyt korona-aikana nautin mahdollisimman paljon ulkoilusta. Lähes koko ikäni mittainen harrastus on ollut voimistelu ja odotan palavasti, että pääsen taas rakkaan harrastukseni pariin valmentajan roolissa."
Tuuli Hynynen
terveyden edistämisen asiantuntija, Syöpäjärjestöt
Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö AMKE Oy Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry
Eteläranta 10
00130 Helsinki