Säästöt eivät oikeuta laadusta tinkimistä

27.02.2015

Arjen ja juhlan tekijät valmistuvat ammatillisesta koulutuksesta. Se on meidän tärkein tehtävämme, joka lähivuosina mullistuu monin tavoin. Siirtyminen osaamisperusteisiin tutkintoihin on vasta alkua.

Toisen asteen koulutuksen rahoitus supistuu ainakin vuoteen 2017 asti. Säästöt eivät oikeuta tinkimään koulutuksen laadusta, mutta ne pakottavat muuttamaan toimintaa. Uudelleen ajatteluun pakottavat myös ammattien ja työn tekemisen muuttuminen.

Koulutuksen järjestäjien on arvioitava kriittisesti nykyisiä rakenteita ja toimintatapoja: Jalostavatko kaikki koulutuksen järjestäjän toimenpiteet oppimista ja ammattitaidon kehittymistä yhteishaun ja tutkintotodistuksen myöntämisen välillä?

Uusien asioiden tekeminen vaatii aikaa ja tilaa, jota saadaan luopumalla vanhentuvista asioita.

Muutospaineita tulee myös politiikasta. Oppisopimus ja työn äärellä oppiminen ovat jälleen vahvasti esillä useiden puolueiden ja etujärjestöjen vaalitavoitteissa. Rohkeimmat esitykset tarjoavat ammatillisen peruskoulutuksen valtavirraksi 2 + 1 mallia, jossa viimeinen vuosi opiskellaan työpaikoilla.

Esityksen toteuttaminen on hankalampaa elinkeinoelämälle kuin ammattiopistoille. Kolmannen opiskeluvuoden siirtäminen työpaikoille tarkoittaisi mielekkään ja oppimisen mahdollistavan tekemisen löytämistä 50 000 opiskelijalle. Tämä ei vaikuta realistiselta nykyisessä taloustilanteessa.

Mikään koulutus ei enää takaa elinikäistä ammattiuraa, vaan me kaikki joudumme vähintäänkin oppimaan uusia asioita ja ottamaan käyttöön uusia menetelmiä. Koko ammatin vaihtaminen on ollut arkea työmarkkinoilla 1990-luvun alun suurtyöttömyydestä lähtien.

Kyky oppia uutta ja sopeutua muutoksiin on keskeinen taito jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Tätä tukee laaja-alainen ammatillinen peruskoulutus, joka antaa myös jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Tästä ei voi tinkiä, jos vilpittömästi uskomme osaamisen merkitykseen työelämässä.

Takaisin