12.02.2016
Ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä on puhuttu paljon koulutusaikojen pituudesta. Niin työelämän työvoimatarpeita kuin koulutukselta vaadittavia säästöjä ajatellen on ehdottoman tarpeellista lyhentää koulutusaikoja.
Vuosituhannen taitteessa aiempi kaksivuotinen ammatillinen peruskoulutus muutettiin kolmivuotiseksi. Perusteena tuolloin oli lähinnä jatko-opintokelpoisuuden takaaminen kaikille. Ajatus oli siltä osin hyvä, onhan nyt kaikilla mahdollisuus hakeutua jatko-opintoihin, eikä pussinperää enää ole. Nykyisin kuitenkin vain noin 20 % perustutkinnon suorittaneista jatkaa opiskelua. Onko järkevää, että silti kaikkien koulutusta pitkitetään jatko-opintokelpoisuuteen vedoten?
Suurimmalla osalla ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista kiinnostus kohdistuu käden taitoihin, siis tekemiseen, ei niinkään niin sanottuihin atto-aineisiin. Käytännön opiskelun on todettu olevan motivoivampaa, eivätkä pulpettisulkeiset jaksa kiinnostaa kaikkia.
Uskon, että aikanaan kaksivuotisen koulutuksen suorittaneet olivat aivan yhtä hyviä oman ammattinsa osaajia kuin nykyiset kolmivuotisen koulutuksen suorittaneetkin.
Reformin yhteydessä on tilaisuus miettiä vaihtoehtoa, jolla kaikille taataan mahdollisuus jatko-opintokelpoisuuden saavuttamiseen, mutta se tapahtuu vasta perustutkinnon suorittamisen jälkeen ikään kuin jatkolinjana.
Puhutaanpa tutkinnon suorittamisen yhteydessä sitten kestosta vuosina tai osaamisperusteisuudesta, on aivan selvää, että tietty aikamääre tai laajuus tutkinnon suorittamiseen tarvitaan.
Toivottavaa on, että reformin suunnittelijat miettisivät myös mallia, jossa kaikki suorittaisivat yhtä laajan tai pitkän opintokokonaisuuden, jolla saavutetaan ammatillinen perustutkinto. Tämän jälkeen kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus jatkaa opintojaan moduulilla, jonka suorittaminen takaa jatko-opintokelpoisuuden. Vastaavasti niillä, jotka lähtevät valmistumisen jälkeen suoraan työelämään, on mahdollisuus vaikkapa vuosienkin kulutta suorittaa kyseinen moduuli.
Moduulissa voidaan nykyistä enemmän keskittyä jatko-opintojen kannalta tärkeimpiin oppiaineisiin ja osa-alueisiin. Kun kyseinen moduuli toimii eräänlaisena nivelvaiheena koulutusten välillä, helpottuu siirtyminen korkea-asteen opintoihin huomattavasti.
Monelle ammatillisen perustutkinnon suorittaneelle korkea-asteen opintoihin siirtyneelle opiskelijalle liian heikko kielten ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaaminen aiheuttaa etenemisesteitä. Tämä puolestaan aiheuttaa opintojen keskeyttämisiä tai vähintäänkin pidentää opiskeluaikaa merkittävästi. Näiltä voidaan huomattavassa määrin välttyä tehokkailla ja oikein suunnatuilla nivelvaiheen opinnoilla.
Ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla korkeakouluihin hakeutuvilla opiskelijoilla on vahva käytännön osaaminen ja tietous omasta ammattialastaan. Vahvistamalla kielten ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden osaamista ennen korkea-asteen opintoihin siirtymistä varmistetaan, että työelämä saa tarvitsemiaan alan huippuosaajia.
Harri Seikola
Senior Adviser, Opetusneuvos, Turun Aikuiskoulutussäätiö
Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö AMKE Oy Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry
Eteläranta 10
00130 Helsinki
