Rahoitusjärjestelmän haasteet

16.04.2019

Ammatillisen koulutuksen uuden rahoitusjärjestelmän kanssa on nyt eletty reilun vuoden verran. Jokaiselle koulutuksen järjestäjälle kilahtaa vuoden alussa rahapotti, jonka kyljessä on tavoiteopiskelijamäärä. Joidenkin potti on ollut ilahduttavasti aiempaa suurempi, mutta monen oppilaitoksen osalta rahoituksen väheneminen edelleen on aiheuttanut harmaita hiuksia. 

Reformi toi mukanaan monia toiminnallisia ja järjestelmiä koskevia muutoksia sekä myös kustannuksia lisääviä elementtejä. Opintojen yksilöllisyys vaatii aiempaa paljon enemmän ohjausresurssia ja mm. yhteisten tutkinnon osien suorittamisvelvollisuuden sekä maksuttoman ruokailun laajeneminen kaikille perustutkinto-opiskelijoille vaikuttavat myös oppilaitosten talouteen.

Reformin edistäminen entistä pienemmillä taloudellisilla resursseilla näkyykin nyt toimintakertomusten henkilöstöraporteissa mm. sairauspoissaolojen ja henkilöstön vaihtuvuuden lisääntymisessä. Oppilaitosten henkilöstö on ollut muutoksessa todella kovilla.

Viime vuoden aikana oppilaitoksissa yritettiin pysyä kartalla opiskelijavuosien kertymisen suhteen ja kukin on tahoillaan pyrkinyt rakentamaan järjestelmiä, joiden avulla saataisiin johtamisen tueksi tietoa siitä missä mennään. Koskeen siirtyneet tiedot eivät ole aina täsmänneet ja siirtyviä tietoja on tarkistettu ja korjattu moneen kertaan. Ajantasaisen tiedon saaminen on tosin ollut vain yksi etappi. Sen lisäksi on pitänyt pohtia, kuinka tietoa voidaan käyttää tulevan toiminnan ennakoimiseen. 

Rahoitusjärjestelmän ennakoimattomuudesta esitettiin paljon kritiikkiä ennen uudistusta ja tilanne on haastava, kuten arveltiinkin. Tulevaisuuden ennustaminen sinänsä on tunnetusti vaikeaa, mutta kun yksittäisen oppilaitoksen pitäisi osata ennustaa myös muiden oppilaitosten toiminnan merkitys oman rahoituksen kannalta, ei ihan yksi tai kaksi kristallipalloa riitä.

Suoriterahoituksen painoarvon kasvaessa on mielenkiintoista nähdä, kuinka suuriin vaihteluihin se johtaa, kun rahoituspottia jaetaan koulutuksen järjestäjien kesken.

Vaikuttavuusrahoituksen merkitys on myös vielä täydellinen arvoitus. Toiminnan suunnittelun näkökulmasta olisi ainakin toivottavaa, että rahoituspäätökset saataisiin tulevaisuudessa hyvissä ajoin, jolloin talousarvioiden ja budjettien laatimiselle olisi nykyistä vankempi pohja. Kosken ja ajantasaisen tiedonkeruun ainakin pitäisi luoda siihen hyvät mahdollisuudet.

Strategiarahoituksen hakumenettelyt on myös koettu työllistävänä ja tempoilevana. Ilmoitetut hakuaikataulut eivät ole pitäneet ja hakemusten valmisteluaika on melko lyhyt, kun hakukohteet saadaan tietoon vasta hakuprosessin julkaisuvaiheessa.

Viime vuoden joulukuussa ministeriö piti kuluvan vuoden strategiarahan hakua koskevan webinaarin. Ministeriön viesti oli silloin se, että tiettyjä teemoja tullaan antamaan, mutta myös muihin kehittämiskohteisiin rahoitusta voi hakea. Kun strategiarahoituksen haku tuli avoimeksi, olikin pieni yllätys, kuinka tiukasti haku oli teemoitettu.

Oppilaitokset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja on toiminnan kehittämisen näkökulmasta erikoista, että strategiarahoitusta ei voi hakea sellaiseen tarkoitukseen, mikä olisi yksittäisen oppilaitoksen näkökulmasta ensisijainen kehittämiskohde. Ylipäänsä toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen kannalta olisi järkevämpää, ettei rahoitusta tarvitsisi hakea pitkin vuotta moneen kertaan. Oppilaitokset varmasti käyttäisivät kaikkeen ylimääräiseen hallinnolliseen työhön menevät resurssit mieluummin siihen meidän ydintehtävään, laadukkaan ammatillisen koulutuksen toteuttamiseen.

Takaisin