Paluu menneisyyteen

26.08.2020

Viime päivien koulutuspolitiikassa kuumimmaksi aiheeksi on noussut opetus- ja kulttuuriministeriön esitys säätää asetuksella ammatilliseen koulutukseen keskimääräinen opetustuntimäärä osaamispistettä kohti. Tämä on osa oppivelvollisuuden laajentamisuudistusta. Laaja joukko koulutuksen järjestäjien edustajia kirjoitti painokkaan vetoomuksen, että ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuutta ja yksilöllisiä opintopolkuja ei romutettaisi.   

Osaamisperusteisuus
Vetoomus sai sosiaalisessa mediassa, ja vähän perinteisessäkin mediassa, paljon huomiota. OKM ja opetusministeri Andersson antoivat vastineen esityksen kritiikkiin. Tämä ei kuitenkaan ole selventänyt asian sisältöä millään tavalla. Opetusministeri kirjoittaa kolumnissaan: 

”Tuntimäärä voisi osaamisperusteisuuden periaatteiden mukaisesti olla arvioinnin lähtökohtana käytettävää tuntimäärää suurempi tai pienempi opiskelijan yksilöllisten valmiuksien ja tavoitteiden mukaisesti.”

Virke itsessään on täysin ristiriitainen, koska osaamisperusteisuuden keskiössä on osaamisen hankkiminen tavasta, paikasta ja ajasta riippumatta. 

Yksilöllisyys
Ammatillinen koulutus perustuu henkilökohtaistamiseen eli yksilölliseen suunnitelmaan hankkia osaamista (HOKS). Opiskelijat - edes peruskoulun päättävät - eivät ole valmiuksiltaan yhtenäinen ryhmä. Osa suorittaa perustutkinnon jopa alle kahden vuoden, kuten tämä opiskelija, joka aloitti korkeakouluopinnot jo 17-vuotiaana. Toisaalta joka viides opiskelija kuuluu erityisen tai vaativan erityisen tuen piiriin ja opinnot kestävät usein selvästi yli kolme vuotta.  

Keskimääräisen tuntimäärän määrittäminen ei ole pelkästään lain tarkoituksen vastainen, vaan myös opiskelijavastainen. On alentavaa puhua "keskimääräisistä" opiskelijoista ja ”keskimääräisistä” tarpeista.

Legaliteetti
Ammatillisen koulutuksen lain 61 §:ssä todetaan: "mahdollistaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden saavuttamisen…". Muutosesitys on tarpeeton, koska laki nykyisellään takaa jo laajasti opiskelijan oikeutta opetukseen ja ohjaukseen.  

Opetusministeri vetoaa kolumnissaan myös väitteeseen ”opiskelijoiden liian lyhyet koulupäivät ja vähäinen lähiopetuksen määrä”. Asetusesityksessä ei ensinnäkään (ainakaan vielä!?) ole kirjausta lähiopetuksesta. Toiseksi opiskelijoista 28 prosenttia haluaa uusimman Amisbarometrin mukaan enemmän opettajan pitämää opetusta (alle 20-vuotiaista 19 prosenttia), mutta samalla 19 prosenttia haluaa enemmän itsenäistä opiskelua. Kolmanneksi, mikäli tämä on ministerin keskeinen huoli ja peruste asetusesitykselle, on siihen olemassa yksinkertaisempi ja vaikuttavampi keino. Rahoitus, riittävä yleiskatteellinen perusperusrahoitus. 

Asetusesityksessä on määritelty keskimääräiseksi opetusmääräksi 12 tuntia osaamispistettä (osp.) kohti. Osaamispisteellä kuvataan opintojen laajuutta ja syvyyttä, esim. perustutkinnot ovat pääosin laajuudeltaan 180 osp., kun erikoisamattitutkinnot ovat 160, 180 tai 210 osp. Osaamispiste on osaamisperusteinen mitoitusperuste. Yksittäiselle osaamispisteelle ei ole annettu ajallista määritelmää, koska se olisi osaamisperusteisuuden vastaista (HE 39/2017, 112).

Legitimiteetti
Oppivelvollisuuden laajentamisen lausuntokierroksella annettiin yhteensä 262 lausuntoa. Ministeri vetoaa kirjoituksessaan lausuntokierrokseen: "tarve säätää tarkemmin opetustuntien määrästä". Tätä esitti 4/262 lausunnon antajista.

Vastaavasti "Suurin osa oppivelvollisuusuudistuksen voimaantuloaikaan kantaa ottaneista lausunnonantajista esittää, että uudistusta lykättäisiin ainakin vuodella”. Tällä laaja-alaisesti esitetyllä vaatimuksella ei kuitenkaan ole ollut merkitystä päätöksenteossa. 

Ministeri puolustaa useassa kohtaa asetusesityksen joustavuutta. Jos esitys on niin joustava kuin ministeri antaa ymmärtää, niin se vastaa lain nykytilaa ja on ilmeisen tarpeeton. 

Pedagogiikka
Valmistuin vähän reilu vuosi sitten opettajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Koulutuksen aluksi käsiteltiin pedagogiikan evoluutiota opettajakeskeisestä koulutuksesta opiskelijakeskeiseen ja moderneimpaan muotoonsa design for learning. 

Nyt asetusesitys on palauttamassa asetelmaa takaisin opettajakeskeiseen maailmaan, mikä pahinta, taantumalla behavioralismiin asti.

Lopuksi
Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden ministeriryhmä hyväksyi oppivelvollisuuden laajentamisen lakiluonnoksen sisällön 25.8.2020. Lausuntokierroksella koulutuksen järjestäjien näkemyksiä ja muutosesityksiä ei otettu huomioon.

Esitetty asetusmuutos on OKM:n ja viime kädessä opetusministeri Anderssonin päätettävissä. Toivon koko ammatillisen koulutuksen järjestäjäkentän puolesta, että ministeri harkitsee uudelleen osaamisperusteisuuden romuttavan asetuksen säätämistä ja edes tässä asiassa kuuntelisi myös koulutuksen järjestäjiä.

Lähteet:
Amisbarometri 2019
Koulutuksen järjestäjien vetoomus
Lausuntoyhteenveto
OKM:n uutinen ministerityöryhmän päätöksestä
Vantaan Sanomat: Vantaalainen nuori pääsi Metropoliaan 17-vuotiaana  
Vipunen: Ammatillinen koulutus 

Takaisin