Osaamisperusteisuus haastaa arjen – uskallammeko päästää irti ja sallia oppimisen?

09.02.2016

TUTKE2 toi päivittäiseen arkipuheeseen osaamisperusteisuuden, työelämälähtöisyyden, joustavuuden ja henkilökohtaiset valinnan mahdollisuudet. Toimeenpano tarkoittaa, että puheesta on edettävä toimintaan.

Oppimismaisema on soittolista

Opettajan oppitunnilla oppiminen ei ole enää ainoa tapa ja paikka oppia, vaan erilaiset oppimisympäristöt muodostavat oppimismaiseman, johon liittyy elämisen koko kirjo. Oppilaitoksen oppimisympäristö on oppilaitoksen hallinnassa, mutta opiskelijan maisemaan liittyy myös muun elämisen, kuten kaupungilla hengailun, syömisen, matkustaminen, liikunnan, kulttuuririentojen ja vapaa-ajan tiloja, ihmisiä ja tapahtumia.  Tästä valikoimasta opiskelija rakentaa yhdessä lähipiirinsä kanssa erilaisia oppimisen soittolistoja, jotka kuvastavat kiinnostuksenkohteita, tavoitteita ja arvoja. Tämä soittolista sisältää formaalia kouluoppimista mutta paljon myös digitaalisessa ympäristössä ja erilaisissa verkostoissa yhdessä muiden kanssa oppimista.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen on jo laajentanut oppimisympäristön tukintaamme, mutta nyt olemme ottamassa seuraavaa askelta kohti tätä laajaa oppimismaisemaa – henkilökohtaista soittolistaa. Pelottavalta tuntuu, koska tämäkin uusi askel on hetken askel tyhjään.

Kuka voi ohjata oppimista ja osaamisen hankkimista?

Oppimismaiseman ja oppimisen tapojen monipuolistuessa ja opiskelijoiden oppimispolkujen haarautuessa eri suuntiin opiskelija ei ole enää vain opettajan valvovan silmän alla vaan hän kulkee omaa oppimispolkuaan ja häntä ohjaavat sen varrella monet erilaiset asiantuntijat ja kanssakulkijat. Tässä maisemassa opettajan ja ohjaajina toimivien työ on rajat ylittävää jaettua asiantuntijuutta ja yhteissuunnittelua työparina tai tiiminä. Oppimistilanteissa on useita opettajia ja ohjaajia sekä erilaisia oppimisympäristöjä ja kokonaisia oppimismaisemia.  Kaikki osallistujat – opettajat, ohjaajat, tukihenkilöstö ja opiskelijat – ovat mukana tasavertaisina kumppaneina ja yhteistyön osapuolina. Tällainen jaettu asiantuntijuus sisältää kollektiivista tietoa sekä arvopohdintaa, jossa eri näkemykset ovat joskus myös törmäyskurssilla ja jossa usein syntyy aidosti uutta tietoa ja taitoa.

Opettajat ja ohjaajat ottavat tavoitteiden suunnassa esille erilaisia teemoja ja tulkitsevat niitä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kukin – myös opiskelija – osallistuu oman koulutukseensa, tietämykseensä ja kokemukseensa nojaten. Oppimistilanteissa tehdään tilannekohtaista analyysia, tartutaan hetkeen ja pystytään luoviin ratkaisuihin. Asiantuntijuus elää ajassa ja uudistuu. Myös opettajien ja ohjaajien osaaminen kehittyy yhteisessä tekemisessä. Oleellista ei ole opettaminen vaan oppiminen – yhteinen oppiminen – sekä opiskelijan ja työelämän kohtaaminen.

Aito läsnäolo ja kohtaaminen – koko kylä kasvattaa

Opiskelija tarvitsee yhteisön, jossa oppia. Parhaimmillaan kaikki yhteisön jäsenet ovat sitoutuneet oppimisprosessin tavoitteeseen ja osallistuvat siihen kukin omalla asiantuntemuksellaan. Tapa on itseasiassa vanha ja perinteinen: koko kylä kasvattaa.

Oppilaitoksen kasvattajayhteisöön kuuluvat kaikki eri ammattiryhmien ammattilaiset ja työelämän yhteistyöverkoston asiantuntijat, erityisesti työpaikkaohjaajat. Opiskelijoiden oppiminen on yhteinen tavoite ja sujuva yhteistyö osa jokaisen ammattitaitoa.

Opettajilla on vastuu toteutuksen kokonaisuudesta ja suunnittelusta. Ohjaajana toimivat osallistuvat toteutuksen suunnitteluun omalla asiantuntemuksellaan.

Opettajat varmistavat oppimisen etenemisen eri ympäristöissä yhteistyössä toisten opettajien ja ohjaajien kanssa. Ohjaajana toimiva on opiskelijan harjaantumisen tuki, hän valvoo toimintaa ja antaa välitöntä ohjausta.

Oppimisen arviointi sekä osaamisen arviointi – tunnistaminen – ovat ohjaajina toimivien ja opettajan yhteistä työkenttää. Osaamisen tunnustaminen ja arviointipäätös eli arvosanan antaminen ovat opettajan tehtäviä, joita tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa ohjaa tutkinnon peruste ja ammattiaitovaatimukset.  

Opettajat ovat jo pitkään viestineen heterogeenisten ryhmien haasteellisuudesta ja ajankäytön kohdentamisen vaikeudesta oppitunnilla – keskittääkö ohjaus ja opetus heikkoihin, keskinkertaisten enemmistöön vai nohevien vähemmistöön. Tämän problematiikan purkaminen vaatii perinteisen opiskelijaryhmän purkamista, uusien dynaamisten opiskelijoiden oppimisyhteisöjen sallimista, irti päästämistä sekä vastuun ja liikkumatilan antamista opiskelijalle ja kaikille niille, jotka voivat ja osaavat häntä oppimisen polulla ohjata. Näin oppiminen sovitetaan jokaiselle erilaiselle oppijalle eikä heitä yritetä sovittaa opetukseen, oppituntiin ja kouluun.

Mikä tässä on niin tärkeää? Jotta opiskelija voisi valmentautua nopeasti muuttuvan maailman aktiiviseksi kansalaiseksi, hänellä on oltava mahdollisuus harjoitella ja ottaa haltuun muutoksen hallintaa, valintojen tekemistä, haasteita, luovia ratkaisuja, pettymyksiä, onnistumisia, erilaisten ihmisten kohtaamista, verkostoitumista… Ja paljon muuta sellaista, jota oppii vain elämällä kokonaista elämää –  myös opiskeluaikana.

Takaisin