Oppimista tukeva yhteistyökulttuuri - ja ikuinen kaipuu yksin tehtävään sujuvaan perustehtävään!

09.06.2020

Ammatillisen koulutuksen perustehtävänä on väestön työelämälähtöisen oppimisen ja osaamisen varmistaminen. Osaamisperusteisuus, osaamisen tunnistaminen, koko koulutusprosessin tunteminen ja siinä erilaisissa rooleissa työskentely on yksi ammatillisen opettajan tärkeimmistä osaamisalueista.

Koulutusprosessiosaamisen lisäksi muita edellytettäviä osaamisia ovat asiakassuhteiden hoitamiseen ja kumppanuustyöhön liittyvä osaaminen, pedagoginen osaaminen, oman substanssialan asiantuntijuus ja alan kehittämisosaaminen, oman organisaation työyhteisö- ja verkosto-osaaminen sekä yleinen toiminnan kehittämisosaaminen. Digiosaamista tarvitaan kaikissa edellä mainituissa osaamisissa ja dokumentoinnista sekä useista kirjautumisista ei nykytyössä voi välttyä kukaan. Yksintekijät ovat katoamassa sukupuuttoon. Perustehtävä on vääjäämättä muuttunut tiedon ja osaamisen jakamisesta yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.

Koska osaamista on yksilöiden lisäksi myös ryhmissä, tiimeissä, rakenteissa, järjestelmissä ja prosesseissa, on tärkeää, että oppilaitoksissa ei tarkastella vain yksilöiden osaamisia ja oppimistarpeita. Nykyisessä kompleksisessa, nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä on vaikeaa ennakoida tulevia osaamisen tarpeita ja niihin sopivia kehittämiskeinoja. Osaamiskartoitukset ja kerran vuodessa tapahtuvat henkilökohtaiset kehityskeskustelut kuuluvat (menneen) vakiintuneen maailman ratkaisuihin. Nyt tarvitaan kokeiluja ja luovuutta, pysähtymistä ja reflektiota, tutkivaa ja kehittävää työotetta sekä tulevaisuuden unelmia. Tarvitaan strategiapuheen ja työn arjen yhdistämistä. Tarvitaan erilaisten osaajien yhdistelmiä, uudenlaisia työjakoja ja roolituksia, tuntemattomia tavoitteita. Tarvitaan hullunkurisia perheitä työskentelemään yhdessä. Kehittäminen muuttuu oppimiseksi, oppiminen muuttuu laaduksi. 

Miten ammatillinen opettaja saa itsensä oppimaan? Millaisia pedagogisesti perusteltuja ratkaisuja hän oman oppimisensa varmistamiseksi keksisikään?

Tiimit tuntevat parhaimmillaan työnsä sisällön ja asiakkaansa sekä omat toimintatapansa, mutta eivät useinkaan tulos- ja oppimistavoitteitansa. Siksi tiimin on syytä puhua säännöllisesti yhdessä esimiehensä kanssa yhteisestä tehtävästään ja sen tavoitteista; tiimin toiminnan edellytyksistä ja itseltään edellytettävästä osaamisesta. Yhteistä oppimista edistää ristiriitaisten ja jännitteisten ilmiöiden ja yhdessä toimimisen esteiden tunnistaminen ja yhteinen vakiintuneita toimintamalleja kyseenalaistava ajattelu. Lisäksi tiimin tulee sopia pelisäännöistä, miten jäsenet oppivat yhdessä ja erikseen, miten edistävät hyvinvointia ja hyvää oppimisilmapiiriä. Systemaattiset ja suunnitellut, onnistuneiden ja vähemmän onnistuneiden tapahtumien oppimis- ja osaamiskeskustelut auttavat tiimejä ja työryhmiä jäsentämään niitä jännitteitä, mitä työyhteisöjen jatkuvassa muutoksessa kaiken aikaa ilmenee. Joitakin jännitteitä on vain opittava sietämään. Paluuta auvoiseen yksintekemiseen ei enää ole. Työnohjaus ammatillisen kasvun ja kehittymisen tukena on valitettavan harvojen tiimien käytössä.  

Yksittäisten ongelmien ratkaisu ilman niiden keskinäisten riippuvuuksien tarkastelua tuottaa helposti uusia ongelmia. Itseorganisoituneet tiimit ovat hyvä esimerkki, miten jokin ryhmä tarkastelee vakiintunutta toimintaa uudella tavalla ja samalla jäsenet myös muokkaavat työidentiteettiään uudeksi. Työtä tehdään toisille ihmisille, toisten kanssa, toisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotta vastataan toisten tarpeisiin. Tiimi voi jakaa ajattelun kuormaa ja antaa huomiota ja palautetta toisilleen. Myös innostuksen tunteet tarttuvat ja yhteinen rytmi ja tahti auttavat välttämään toisten epäinhimillistämistä.  

Tredun kehittämispäällikkö, AMKEn HRMD verkoston puheenjohtaja Tiina Kauma työn ulkopuolella: Metsäretkeilen borderterrieri Ruutin kanssa, neulon villejä vanttuita ja  vallattomia villasukkia, kulttuuririentoilen ystävieni kanssa ja opin uusia asioita milloin mistäkin.

Takaisin