Onko amiksessa tilaa erilaisuudelle?

03.08.2016

Ammatillinen koulutus tarvitsee puolustajansa. Meidän tulee tukea amisten asemaa ja kehittymistä kaikin mahdollisin keinoin varsinkin nyt, kun hallitus on kohdistamassa ammattikoulutukseen vielä neljännesmiljardin säästöt. Se on suhteellisesti enemmän kuin mistään muusta koulutusasteesta. Hallitus tekee tämän uudistamisen nimissä. Vihreiden syksyn tavoitteena on torjua hallituksen kaavailemat jättileikkaukset ammattikoulutukseen.

Oppilaitokset ovat paitsi rahaa ja rakenteita, myös eläviä ihmisiä ja erilaisia kokemuksia oppimisesta ja opiskelijana olemisesta. Koulutus ja koulut kuuluvat kaikille. Kaikilla on oikeus tuntea itsensä tervetulleeksi ja kohdatuksi koulussa.

Ammatilliset oppilaitokset, kuten kaikki muutkin oppilaitokset ja koulut, laativat tänä syksynä omat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussunnitelmansa. Taustalla on uusi laki, jonka velvoittamana suunnitelman pitää olla valmis vuoden 2017 alussa. Kaikki oppilaitokset siis pohtivat syksyllä, miten hyvin tasa-arvo toteutuu jo nyt koulussa ja missä on kehittämisen varaa.

Jaetaanko opiskelijat ryhmiin sukupuolen perusteella? Suhtautuuko opettaja eri lailla tyttöihin, poikiin? Entä muihin? Onko amiksessa tilaa erilaisuudelle? Opettajat miettivät, että vahvistavatko he opettajina yhteiskunnan stereotyyppisiä asenteita opetuksessaan vai pyrkivätkö aktiivisesti purkamaan niitä.

Meidän kaikkien tulisi saada määrillä itsemme tai olla määrittelemättä. Hyvä opettaja osaa luoda luokkahuoneeseen sellaisen tilan, jossa kaikki kovat itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi omana itsenään. Tämä heijastuu koulun käytävillekin.

Suunnitelman luominen on mahtava mahdollisuus keskustella oppilaitoksen sisäisestä kulttuurista. Onko kiusaamista? Puututaanko siihen? Entä onko opettajilla osaamista kohdata myös nuoret, jotka eivät sovi yhteiskunnan heille rakentamiin laatikoihin.

Jokainen meistä kokee sukupuolensa eri tavalla, oli kokemuksessa sitten kyse naiseudesta, mieheydestä tai jostain muusta. Siksi on tärkeää, että eri kokemuksille annetaan tilaa.

Suunnitelmassa tulisi ottaa myös huomioon ammattien sukupuolittuneisuus. Voisiko ammattioppilaitos vaikuttaa siihen, että meillä olisi enemmän naisia automekaanikkoina ja miehiä lähihoitajina? Miksi joissain ammateissa ylipäätään on enemmän naisia tai miehiä? Tasa-arvo ja esteettömyys ovat eri alojen kehittymisen ja arvostuksen elinehto.

Jotta suunnitelma ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, ehdotan, että kaikkiin oppilaitoksiin perustettaisiin yhdenvertaisuusvalvojan toimisto. Toimisto on tässä löyhä käsite, se koostuisi opettaja-opiskelija parivaljakosta. Heidän tehtävänään olisi valvoa, että suunnitelman toteutumista edistetään ja ottaa vastaan korjausehdotuksia opiskelijoilta ja työntekijöiltä.

Ennen kaikkea suunnitelma on mahdollisuus osallistaa opiskelijat muuttamaan oppilaitostaan. AMKE:n Riikka Reina toteaa asian hyvin blogissaan. Ammatillisen koulutuksen opiskelija ei koe tulevansa kuulluksi. Opiskelija ei koe voivansa vaikuttaa. Hän ei koe olevansa osallinen.

Tämän on muututtava! Opiskelijat pitää saada mukaan oppilaitoksen rakentamiseen. Heidän tulee itse saada pohtia, minkälaisen tilan keskellä he haluaisivat oppia ja miettiä mitä he itse voisivat tehdä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen. Opettajat saattavat huomata, että heillä on asiassa opittavaa oppilailtaan.

Voit lukea aiheesta lisää blogissani 14 askelta kohti tasa-arvoisempaa kouluani ja yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilla.

Takaisin