Olisiko aika kokonaisvaltaiselle koulutuskeskustelulle?

20.09.2024

Seuratessa keskustelua koulutuksesta Suomessa sitä vaivaa mielestäni palastelu, palojen suojelu ja yksittäisten ratkaisuiden linjaaminen näkemättä isoa tulevaisuudenkuvaa ja päätösten arviointia sen suhteen. Tämä näkemys varmasti herättää toisiakin tuntemuksia, joten perustelen näkemykseni.

Keskustelu on varovaista ja yksityiskohtiin painottuvaa. Perusopetuksen haasteisiin vastataan lisäämällä kaksi viikkotuntia opetusta. Hyvä lisäys, mutta miten se näkyy oppimisvalmiuksien parantumisena, jos haasteita on nuorten elämänhallinnassa? Kuinka kasvattaa vahvan ja terveen itsetunnon nuoria perheiden toimesta, joita oppimisen osalta koulu tukee menestymään toisella asteella? Ei koulu yksin vastaa kasvatuksesta!

Toisella asteella ammatillista koulutusta on rakennettu lainsäädännön ja rahoituksen ohjauksen keinoin vuodesta 2017 alkaen yhdistämään nuorten, nykyisin oppivelvollisten, ja aikuiskoulutuksen opetusta aikaisempien ammattiopistojen ja aikuiskoulutuskeskusten erillään olemisen sijaan. Nyt rahoitusta leikatessa se tulisi kuitenkin kohdistaa vain siihen koulutukseen, joka ei kosketa oppivelvollisia. Käytännön arjessa erittäin haastava, alkuun mahdotonkin vaatimus. Toimintalinjauksen takaisinveto, joka muuttaa taas kehittämisen suuntaa. 

Lukiokoulutuksesta ei juurikaan nyt keskustella. Sitäkään ja sen roolia väylänä korkeakoulutukseen ei pidä unohtaa. Se on rinnakkainen ammatillisen koulutuksen kanssa, jonka rooli keskeisenä väylänä erityisesti ammattikoreakouluihin hakeutumisessa ei useinkaan nouse keskusteluissa esille. 

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen jatkotutkinnot eli ammatti- ja erikoisammattitutkinnot vastaavat kansainvälisen vaativuusluokituksen mukaan korkeakoulututkintoja. Suomi itse ei niin kuitenkaan tee, vaan jatkaa keskustelua korkeakoulutettujen määrän kasvattamista vain korkeakouluiksi nimettyjen toimijoiden antaman opintojen suorittamisen kautta.

Itse pidämme korkeakoulutuksen koulutustasoluokituksemme avulla Suomen OECD:n vertailussa alhaisella tasolla. Olisi maksuton muutos, mutta ei löydy valmiutta yhdenvertaistaa luokittelua. Miksi? 

Korkeakoulujen kokonaisuudessa keskustellaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisestä tutkintojen vertailtavuudesta sekä tohtorikoulutuksesta ammattikorkeakouluissa. Keskusteluun yhdistyy Suomen Akatemian tutkimusrahoitus ja -professuurit sekä hyvinvointialueiden rooli varsinkin yliopistosairaaloiden koulutuksen ja tutkimuksen osalta. Moninaiset tavoitteet ja roolien läpikäynti on täälläkin edessämme. Onko siihen hallitustasolla valmiutta?

Miten kansallista opetusta kokonaisuudessaan pitää kehitetään? Miten saisimme aikaan yhtenäisen näkemyksen esiopetuksesta Akatemian tutkimusprofessuureihin ja kuinka sen pitkäjänteinen rahoitus turvataan? Millaisin säännöin ja toimivalloin toiminta olisi joustavaa, mutta selkeää? Pitääkö rakenteita tulevaisuudessa tiivistää sekä tasojen välillä että toimijoiden määrissä? Kuka on se rohkea, joka avaa oikeasti kokonaisvaltaisen tulevaisuuskeskustelun, jolla on merkitystä yksittäisten toimien sijasta?

Savon koulutuskuntayhtymän johtaja, AMKEn hallituksen jäsen Heikki Helve työn ulkopuolella: Harrastuksina monipuolinen liikunta, rautatiet, tanssi ja fiiliksen mukainen touhuaminen

Takaisin