Näkökulmaa muutokseen

12.06.2019

Toisen asteen ammatillinen koulutus on ollut tuntuvassa muutoksessa useita vuosia. Ollaan tehty reformi ja kehitetty oppimisympäristöjä ja pedagogisia menetelmiä. Opitun osaamisen työelämävastaavuutta on parannettu ja korostettu opiskelijoiden valinnanvapautta, itseohjautuvuutta ja yksilöllisyyttä. Samalla on uudistettu rahoitus- ja työaikajärjestelmät, muutettu lakeja jne.

Muutettujen asioiden lista on pitkä ja se pitenee entisestään, kun uuden hallitusohjelman tavoitteet laitetaan listan jatkoksi. Tosin rahoitus niihin on vielä auki. 

Uudessa hallitusohjelmassa luvatut asiat viittaisivat siihen, että arjen työtä tekeviä on kuultu ainakin jonkin verran: ”Puututaan toisen asteen koulutuksessa havaittuihin laatuongelmiin välittömästi, jotta koulutuksen laatua, opettajien työskentelyedellytyksiä ja nuorten hyvinvointia voidaan tietopohjaisesti vahvistaa kaikissa lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Erityisesti otetaan huomioon lähiopetus- ja ohjausresurssien riittävyys muuttuneisiin vaatimuksiin nähden. Oppimisen vaikeuksien moninaisuus edellyttää ammatillisen koulutuksen pedagogisten menetelmien vahvistamista ja päivittämistä.” Lyhyesti sanottuna, ”back to basic”.

Koska muutokset eivät tapahdu itsestään, organisaation jäsenet toteuttavat ne sulauttamalla uudet tavoitteet käytännöiksi, päivittämällä ja laatimalla uusia ohjeita, suunnitelmia ja lomakkeita, ottamalla uusia sovelluksia käyttöön, lisäämällä digitalisuutta jne. Samaan aikaan samat henkilöt huolehtivat varsinaisesta perustehtävästään, kuten opetuksesta, ohjauksesta, opetuksen tukitoiminnoista sekä hallinnollisista tehtävistä. 

Olemme huolissamme opiskelijoille riittävästä ajasta ja opetustuntien määristä. Samalla käytämme aikaa merkittävästi muihin toimintoihin sillä perusteella, että muutokset parantavat nimenomaan opiskelijoiden oppimismahdollisuuksia. Tämä laaja työmäärä kuormittaa henkilöstöä ja ollaan jaksamisen rajoilla.

Uudistamisen ja muutoksen kynnyksellä on tarkkaan mietittävä sen tarpeellisuus: onko asiat oikeasti paremmin jatkossa ja hyödyttääkö muutos perustehtävää? 

Muutoksen ei tulisi olla keinot pyhittävä itsetarkoitus. Muutoksesta hyötyväksi ajateltu taho saattaa loppujen lopuksi kärsiä koko prosessista. Tosiasia on, että opiskelijamme ovat keskimäärin vuodesta kolmeen vuoteen opiskelemassa, ja huonolla tuurilla juuri tuolle ajalle voi osua paljon muutoksia. Heidän kohdaltaan tilanne on ohi opintojen päättyessä. Heitä ei lämmitä ajatus, että tehty muutostyö parin vuoden päästä näkyy parantuneena opetuksen ja ohjauksen laatuna, ja henkilöstöllä on sitten paremmin aikaa opiskelijoille. 

Koulutukselle tarvitaan pitkäjänteisempää suunnittelua, yksi hallituskausi ei riitä. On totta, että muutoksia on tehtävä. On uudistuttava ja seurattava osaamistarpeen kehittymistä, mutta on myös muistettava, että tähän kaikkeen liittyy paljon työtä, eikä pelkästään tavoitteiden asettamista.

Opiskelijoille luotu kuva nykyisestä ja tulevasta työmaailmasta on sirpaleinen ja vaativa. Hehkutamme heille muutoksen mahdollisuutta, valinnan vapautta, usean ammatin hallintatarvetta, laajaa osaamista ja notkeutta vaihtaa tehtävästä toiseen. Kuitenkin arjen käytäntö on osoittanut, että opiskelijat tarvitsevat iästä riippumatta selvästi enemmän tukea, läsnäoloa ja ohjausta oman elämänsä hallintaan, ammatinvalintaan ja -vaihtoon, opintojen loppuunsaattamiseen, valintojen tekemiseen ja kaikkeen siihen, mihin me toivomme heidän itseohjautuvasti pystyvän. 

Tästä näkökulmasta hallitusohjelmassa on oikeansuuntaisia tavoitteita. Pieni lisätoive olisi, että kun näille tavoitteille tehdään toteutussuunnitelmia, olisi koulutuksen nykyarjen kokeneet osaajat mukana niitä tekemässä. 

Takaisin