Muutama ajatus ammatin oppimisesta nuorten koulutuksessa

18.01.2019

Kasvatus on käsitteenä paljon laajempi kuin koulutus. Se sisältää myös kansalaiseksi kasvattamisen ja ammattiin liittyvät muut kysymykset, kuten ammattietiikan. Ammatin ja työtehtävät oppii kyllä 40 vuoden työuran aikana, samoin työelämän pelisäännöt, jotka muuttuvat aikojen kuluessa. 

Yleissivistystä on tarjottava tasavertaisesti kaikille. Hyvä yleissivistys helpottaa henkilön mahdollista ammatinvaihtoa, samalla sen kautta saa paremman kuvan yhteiskunnan toiminnasta. Jo aikanaan Snellman korosti, että hyvä ammattilaisen on omattava kykyä oivaltaa ajan henki. Pelkkä koneenjatkeeksi kouluttaminen ei riitä. Yleissivistystä painotetaan lukiossa kovasti. Onko tosiaan niin, että puolet ikäluokasta ei sitä tarvitse?

Rajaa ammatillisen ja lukio-opetuksen välillä on madallettava. Ammatillisen puolen ja lukion opiskelijoille olisi oltava jonkun verran yhteisiä pakollisia kursseja. Tämän vuoksi näillä kursseilla olisi oltava sekaryhmiä ja niitä olisi pidettävä molempien koulujen tiloissa, molempien oppilaitosten opettajien toimesta. Avaisi myös opettajien maailmaa. 

Oppilaitoksissakin voi oppia. Nykyään on tavoitteena viedä työ mahdollisimman kauaksi koulusta ja ajatellaan, että se tapahtuu jossakin muualla kuin oppilaitoksessa. Jollakin tapaa on unohtunut ajatus, että koulussakin voi oppia, niin omituiselta kuin se kuulostaakin. Työpaikalla oppiminen saattaa opiskelijat hyvin eriarvoiseen asemaan. Se, mitä ja miten opetetaan, riippuu täysin yrityksestä. 

Teoriaopetus kunniaan. Nykyään on muotia väheksyä ammatin teoriaa, jopa joskus opettajien taholta. Pahempaa osaamisen aliarviointia on vaikea löytää. Leonardo da Vinci totesi ”Ne jotka rakastuvat käytäntöön ilman tietoa, ovat kuin merimiehiä, jotka nousevat laivaan ilman peräsintä tai kompassia eivätkä voi olla koskaan varmoja siitä, minne ovat menossa. Käytännön on aina perustuttava lujalle teorialle.” Hän ilmaisi tämän, kun puhui, miten tärkeää maalarille on perspektiivin ymmärtäminen ja miten se muodostuu. 

Tärkeimpänä mittarina voidaan ammatillisessa koulutuksessa pitää harjoitustöitä. Aikanaan kouluissa tehtiin venemoottoreita (tämä on minun mieluisin esimerkkini) aloittaen moottorin rungon valusta. Nyt on kouluissa paljon parempi kalusto, paremmin koulutetut opettajat ja monta kertaa ”reformoitu” koulutus. Pitäisi tulla lentokoneen moottoreita, mutta ei tule edes venemoottoreita. En tarkoita, että olisi tehtävä niitä 1960-luvun venemoottoreita, mutta esimerkki aiheuttaa pohdinnan, mitä koulutuksessa on tapahtunut. 

Liian lyhyet koulupäivät. Aikanaan koulussa oltiin noin 36–38 tuntia viikossa, nykyään vähimmillään 24 tuntia viikossa. Opiskelijan kouluviikko saattaa olla aika lyhyt, koulu on harrastus muiden harrastusten joukossa.
 

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva rehtori, joka on elinikäisen oppimisen hengessä jatkanut opintojaan ja tehnyt eläkkeellä ollessaan toisen gradunsa.

Takaisin