Mitä mieltä opiskelijat ovat reformista?

03.11.2015

Paljon on puhuttu siitä, mitä ammatillisen koulutuksen reformi tarkoittaa oppilaitosten ja lainsäädännön kannalta – vähemmän, mitä opiskelijat ovat siitä mieltä tai miten me ammatillista koulutusta uudistaisimme. Me OSKU ry:ssä olemme kiertäneet tänä syksynä pian 100:ssa ammatillisen koulutuksen yksikössä tapaamassa opiskelijoita, ja lisäksi olen puheenjohtajana tavannut noin 15 oppilaitoksen johtoa.

Valmistuin Omniasta ajoneuvoasentajaksi viime keväänä. Uskaltaisin väittää, että sen ja muutaman vuoden Suomen kiertämisen ansiosta minulla on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä opiskelijat ajattelevat. Toivon, että reformin yhteydessä opiskelijoita kuunnellaan kokemusasiantuntijoina, sillä meillä on käytännöllisiä uudistamisen ideoita ruohonjuuritasolta. Asioita voidaan tehdä paremmin ja tehokkaammin, jos niin päätetään.

Me OSKUssa haluamme nähdä ammatillisen koulutuksen reformin mahdollisuutena tehdä asioita uudella ja innovatiivisella tavalla. Reformissa on ongelmansa, emmekä vähättele niitä – päinvastoin. Se voi tarkoittaa lisääntyviä yt-neuvotteluja, opettajien irtisanomisia ja täten lähiopetuksen vähenemistä. Siksi nyt täytyykin miettiä kaikki perusteellisesti uusiksi, jotta ei vain tyydytä juustohöyläämään vähän joka puolelta tai leikkaamaan täysin vääristä paikoista.

Toivon, että reformi nähdään kaikesta huolimatta mahdollisuutena eikä uhkana: nyt voidaan näyttää mihin kaikkeen suomalainen ammatillinen koulutus pystyy. Uudistamisesta jääräpäisesti kieltäytymällä teemme vain hallaa tulevaisuuden ammattiosaajille.

Opiskelijoiden kannalta uuden rahoitusmallin tulee kannustaa oppilaitoksia joustaviin ja yksilöllisiin opintopolkuihin. Uuden mallin tulee vastata sekä nopeampaa etenemistä että paljon tukea tarvitsevien tarpeisiin: jatkossa olisi mahdollista valmistua jopa kahdessa vuodessa, jolloin resursseja vapautuisi niille, ketkä ohjausta ja tukea enemmän ja pidempään tarvitsevat. Turhautumisen vähentymisellä voi olla vaikutusta myös läpäisyprosenttien kasvuun. Tiivistämistä ei pidä kuitenkaan tehdä jatko-opintokelpoisuuden kustannuksella, vaan päinvastoin siitä tulee pitää kiinni kaikissa uudistuksissa.

Reformissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että opiskelijoilla on aidosti mahdollisuus siirtyä joustavasti oppilaitosmuotoisesta oppisopimusmuotoiseen koulutukseen. Nykyään se on periaatteessa mahdollista, mutta rahoitusjärjestelmä ei oppilaitoksia siihen kannusta, joten joillekin opiskelijoille nousee seinä vastaan. Reformi tarkoittaa meille toivottavasti myös tutkintojen helpompaa yhdistelemistä ja laajemman ammattitaidon hankkimisen mahdollisuutta jatkuvasti uudistuvan työelämän tarpeisiin.

Reformin yhteydessä on loistava tilaisuus koota kaikki hyvät käytännöt ja levittää niitä. Esimerkiksi innovaatiotoiminta ja laadukas yrittäjyyskasvatus tulisi mielestäni olla kaikkien amisten ulottuvilla. Yrittäjyyskasvatus perehdyttää oivalla tavalla myös työelämään ja lisää ymmärrystä yritysten toimintalogiikasta. Yrittäjyyttä täytyy edistää myös aloilla, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut pinnalla.

Kun nyt uudistetaan, niin uudistetaan samalla yksi opiskeluamme vahvasti leimaava asia. Opiskelijoiden näkökulmasta nykyinen arvosteluasteikko 1–3 on epäreilu eikä kovin kannustava. Mielestäni kaikilla tulisi olla aito mahdollisuus tulla palkituksi tekemästään työstä. Valitettavasti arvosteluasteikko ei nykyään mahdollista erityistaitojen esiintuomista tai ahkeruudesta palkitsemista. Myös työnantajien olisi helpompi arvostella opiskelijoita, jos käytössä olisi laveampi arvosteluasteikko 1–5 opiskelijoiden tietoja ja taitoja kuvaamaan. Toivon, että tulevaisuuden opiskelijoilla olisi mahdollisuus saada paremmin ahkeruutensa ja taitonsa esille. 

Takaisin