Miksi kannattaa luottaa ammatillisen koulutuksen järjestäjiin?

20.06.2019

Osoitan tämän kirjoituksen hallitukselle ja erityisesti opetusministeri Li Anderssonille ja käytän samalla mahdollisuuden onnitella ministeriydestä!

Teillä poliitikoilla on ymmärrettävästi paineita osoittaa äänestäjille, että nuorille toisen asteen opiskelijoille on järjestetty mielekästä tekemistä jokaiselle opiskelupäivälle. Samaan pyrkivät myös toiminnastansa vastaavat koulutuksen järjestäjät monestakin eri syystä. Parhaiten autatte tässä oppilaitoksia palauttamalla perusrahoitukseen mahdollisimman paljon siihen tehtyjä leikkauksia.

Miksi perusrahoitus on parempi kuin hankkeisiin perustuva, määräaikainen ja korvamerkitty rahoitus? Ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia on juuri muutettu ja toimintaa ollaan muuttamassa sen mukaiseksi. Koulutuksen järjestäjien, eri alojen sekä yksittäisten opiskelijoiden tilanteet poikkeavat toisistaan. Ne vaativat paikallisesti aivan erilaisia keinoja ja resursseja osaamisen kehittämiseksi. Yksi ja tärkeä resurssi on opettajien työpanos. Joillain koulutuksen järjestäjillä puuttuu rahaa palkata opettajia, jotkut eivät onnistu rekrytoimaan tarvittavia opettajia ja jotkut ovat jo rekrytoineet tarvittavat opettajat.

Hankerahoitus ja työlainsäädännön pelisäännöt sopivat huonosti yhteen

Opettajia tarvitaan tiettynä hetkenä tietyn pituiseen työsuhteeseen. Ja mieluiten vakituiseen, kun toiminta suunnitellaan kestävästi riittävä perusrahoitus ennakoiden. Myös työlainsäädännön tuntemat pelisäännön lähtevät toiminnan tarpeista - ei hankerahoituksen ehdoista. Oma kysymyksensä on se, että ainakaan kelpoisia opettajia ei ole juurikaan työmarkkinoilla odottelemassa palkkaamistansa.

Hanke/projektityö voi periaatteessa olla määräaikaisen työsuhteen peruste, mutta koulutuksen järjestäjä ei voi olla tästä varmuutta yksittäisessä rekrytoinnissa. Määräaikaisuuden lainmukaisuus selviäisi vasta oikeudessa riitautuksen jälkeen. Jos esim. virkasuhteisen määräaikaisuus todettaisiin laittomaksi, tulisi oppilaitoksen maksettavaksi vähintään kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus perusteettomasta määräaikaisuudesta. Tämäkin hoidettaisiin sillä rahalla, joka pitäisi käyttää koulutukseen. 

Jos koulutuksen järjestäjä pelaisi ”juridisesti varman päälle”, ottaisi se löytämänsä kelpoiset opettajat toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Tällöin hankkeen loputtua seuraisi yt -neuvottelut, jossa irtisanomisen kohteena olisi koko opettajisto - ei vain hankerahalla rekrytoidut opettajat. Jokainen voi kuvitella, mitä tällainen tilanne vaikuttaa työyhteisön hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

En tässä lähde käymään tarkemmin läpi henkilöstöasioihin liittyviä ongelmia. Voi kuitenkin todeta, että hyvänkin selvittelyn jälkeen opettajien lisäämiseen käytettävä hankerahoitus omine kriteereineen on ongelmallinen keino edesauttaa koulutuksen järjestämistä. 

Ammatillisissa oppilaitoksissa tilanne on vielä epäkiitollisempi hankkeille kuin peruskoulun taannoisissa ryhmäkokojen pienentämiseen kohdennetuissa erillisrahoituksissa. Osaamisen hankkiminen perustuu opiskelun alussa tehtävään henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan. Opiskelijat, joista keskimäärin 67 % on yli 20-vuotiaita erilaisin työelämätaustoin, eivät kaikki tarvitse lähiopetusta samassa määrin kuin yhteishaun kautta tulevat 16 -vuotiaat. Ammatillisessa koulutuksessa ei ole enää ”ryhmiä”, joiden kokoa voisi säännellä. Myös muunlainen opettaja/opiskelija -mitoitus on todellisuutta yksinkertaistavaa, ottaen huomioon oppilasrakenteen ja oppimisen tapojen moninaisuus.

Opetus ja ohjaus lisääntyvät parhaiten perusrahoituksen avulla

Jos hallituksen varaama 235 miljoonaa käytettäisiin perusrahoitukseen, tämä tulisi suurelta osin käytetyksi opettajien palkkaamiseen. Mutta kestävästi ja toiminnan kannalta oikeisiin tehtäviin.

Työpaikalla oppiminen tuskin lisääntyisi lisärahoituksen ansiosta, vaikka opettajia ehkä lisättäisiin jonkin verran olemassa oleville työpaikoille. Koulutuksen järjestäjille helpointa olisikin käyttää perusrahoitusta juuri lähiopetukseen oppilaitoksessa. Hallitusohjelmaan lisäksi sisältyvät koulutuksen järjestäjien ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä tekemät mallit kokonaisten koulupäivien edistämiseksi vaikuttavat myös tähän suuntaan. Toivottavasti myös niissä tunnistetaan koulutuksen järjestäjien erilaiset tarpeet.

Toivotan hallitukselle ja Sinulle Li Andersson rohkeutta luottaa toiminnasta vastaaviin oppilaitoksiin ja menestystä työhösi!

Takaisin