Mietteitä #kampusrauhaa-matkan varrelta

01.11.2019

Syksyllä 2017 SAKKI ry, SAKU ry ja kirkkohallitus käynnistivät opetus -ja kulttuuriministeriön rahoituksella yhteishankkeen, jonka lopputuloksena syntyi #kampusrauhaa-toimintakonsepti. Valjastimme opiskelijat ja työntekijät - oppilaitoksen tärkeimmät voimavarat - ideoimaan ja suunnittelemaan paikallisia kokeiluja, joilla huolehditaan siitä, että ammatillinen koulutus on jokaiselle hyvä paikka opiskella itselleen ammatti. Tiesimme kokemuksesta, että pelkillä puheilla ei opiskelijoita tai työntekijöitä saada innostumaan. Keskustelun lisäksi tarvittaisiin myös konkreettista ja näkyvää tekemistä. Lisäksi tarvitaan paljon yhteistyötä, ymmärrystä ja tukea, jotta opiskelijalähtöiset ideat ja keskustelut löytävät paikkansa koulutusorganisaatioiden sisällä. 

Aloitimme toimintakonseptin pilotoinnin Pohjois-Suomessa. Siitä huolimatta, että ensimmäisissä piloteissa meillä oli enemmän intoa kuin taitoa saimme korvaamatonta ymmärrystä ja kokemusta siitä, miten kehittäjäkumppanuutta rakennetaan (tai ei rakenneta) ammatillisten oppilaitosten kanssa. Ensimmäiset puoli vuotta olivat hankkeen etsikkoaikaa, jolloin kaikki tuntui epämääräiseltä ja hankehakemuksessa tekemämme lupaukset mahdottomilta. Yritimme epätoivoisesti päästä lähemmäksi oppilaitosten arkea ja tunsimme olomme kovin pieniksi keskellä amisreformia seurannutta muutosta. 

Syksy 2018. Vuosi kehittämistyötä ja pähkäilyä vyön alla ja toinen vuosi edessä. Läksimme hillittömälle Suomi-turneelle tutustumaan yhteensä yli 12 koulutuksen järjestäjän arkeen 25 eri toimipisteessä. Edellisenä keväänä kehitettyjä työpajoja pidettiin yli 50, joihin osallistui tuhatkunta opiskelijaa ja oppilaitostyöntekijää. Näimme, kuulimme ja kohtasimme paljon sellaista, mitä ei kasvatustieteen tenttikirjoista tai ohjausryhmien pöytäkirjoista löydy. Opimme elämää elämältä itseltään, kuten vanha sanonta kuuluu. 

Tänä vuonna SAKU ry:n Hyvinvointi virtaa-viikon teemoiksi valikoitui #kampusrauhaa ja kohtaaminen. Hyvin alkanut viikko sai järkyttävän käänteen kun uutinen levisi kuopiolaisen opiskelijan järjettömästä väkivallanteosta. Tämänkaltaista tragediaa ja sen herättämiä epätoivon tunteita on vaikea pukea sanoiksi. On täysin luonnollista pysähtyä suremaan ja keräämään voimia mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Suremisen lisäksi tarvitaan myös toimintaa, aina pienistä välittämisen teoista kokonaan uudenlaisiin yhteistyömuotoihin. 

Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet henkilökohtaisen, järjestöllisen ja yhteiskunnallisen uusiutumisen aikaa. Hanke on vaatinut paljon uuden opettelua ja näkökulman laajentamista, niin tietojen ja taitojen kuin maailmankatsomuksen osalta. Matka on rakentunut sadoista kohtaamisista ja vastavuoroisista nähdyksi tulemisen hetkistä. Olemme nähneet, miten vaikeissakin olosuhteissa toimivat ihmiset ja yhteisöt uskaltavat unelmoida. Toivoa on paljon. Uutta ei rakenneta yksin vaan yhteistyössä, jossa opiskelijat ja henkilöstö, järjestöjen asiantuntijat ja valtionhallinto toimivat keskenään yhdenvertaisina kumppaneina. Tukemalla toisiamme opimme samalla uutta itsestämme. Jos #kampusrauhaa on yhden asian opettanut niin sen, että kun ihmiset tulevat yhteen, meissä piilee käsittämätön voima. 
 

Takaisin