Meiltä maailmalle ja maailma meillä

01.10.2024

OKM:n tavoitteena on, että 15 % ammatillisen koulutuksen opiskelijoista suorittaa ulkomaanjakson. Olemme kuitenkin tällä hetkellä vasta noin 5 % tasolla. Miten ammatillinen koulutus pystyy vastaamaan tähän tavoitteeseen?

Rahoittajan antamaa tavoitetta voi tarkastella eri suunnilta. Oppilaitoksille myönnettävät avustukset ovat määrällisiä lukuja, joiden toteutumiseen tulee olla osoittaa vastaavasti määrälliset henkilöstövolyymit vaihtojen toteutuksiin ja tukeen. Kansainvälisyys voi olla luontevasti osa muuta työnkuvaa, olla opetuksen rinnalla ja sen laatua vahvistamassa, mikä tuo työhön uutta sisältöä. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä vain ”vasemmalla kädellä”, kaiken muun ohella, vaan siihen tarvitaan vahvaa osaamista, asennetta, panostusta ja oikeantasoista resursointia. Resursointi liittyy niin ajan käyttöön kuin myös riittävään osaamiseen, jotta palvelu on laadukasta ja jotta kv-jaksoille lähtijät saavat kokemuksestaan kaiken mahdollisen tukemaan omaa ammatillista ja henkilökohtaista kasvuaan. Kansainvälisen vaihtojakson vaiheet liittyvät sekä kotimaahan (lähtövalmennus) että kohdemaahan (varsinainen toteutus). Jatkuva yhteydenpito ja tuki tarvittaessa tulee taata, ja opiskelijalla tulee olla turvallinen tunne koko jakson aikana – se vahvistaa omaa ammatillista ja persoonallista kehittymistä sekä ymmärrystä vastuun ottamisesta omasta selviytymisestään, omien tavoitteiden sekä myös unelmien toteutumisesta. 

Tähän tarvitaan kansainvälisyysosaajia, ammattilaisia, jotka ymmärtävät kv-jaksojen haasteet ja mahdollisuudet. Oppilaitosten tulee panostaa kansainvälisyyteen, ohjaukseen ja tukeen sekä kannustukseen ottaa uudenlaisia haasteita vastaan. Ne tulevat kannattelemaan montaa lähtijää vielä vuosien ajan. Uudenlaiset toimintatavat voivat innostaa opiskelijoita kv-jaksoille: ehkäpä ryhmävaihdot ovat sopiva ratkaisu toisille, kun taas toiset miettivät henkilökohtaisen työelämässä oppimisen ja oppilaitosvaihtojakson välillä parasta vaihtoehtoa. 

Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole pelkästään meiltä maailmalle lähtemistä. Se on myös monikulttuurisia kohtaamisia omassa toimintaympäristössä. Eri kielten käyttöä, erilaisten ihmisten kohtaamista, monien työ- ja toimintatapojen törmäystä tai yhteensovittamista. Ymmärrystä ja sitä kautta jälleen oman identiteetin kohtaamista. Voimme toimia pohtimatta sitä, miten toimimme , mutta voimme myös reflektoida omaa toimintaamme, omaa suhtautumistamme ja sitä, miten ehkä muutumme toimijoina, miten muutamme omaa käyttäytymistämme ja ymmärrystämme. Tällä voi olla merkittäviäkin muutoksia itsemme kannalta. Oman reflektion kautta voimme myös välittää positiivisia ja vaikuttavia toimintamalleja heille, jotka ehkä eivät vielä ole toimineet kansainvälisissä ympäristöissä tai vasta valmistautuvat siihen. 

Ammatillinen koulutus perustuu pitkälti opetussuunnitelmiin, luonnollisesti, mutta voisiko ajatella niin, että kansainvälisyyteen innostaminen ja kannustaminen olisikin eräänlainen piilo-opetussuunnitelma, joka tuo uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia erityisesti positiivisten asenteiden ja kokemusten kautta? Tähän voimme me kaikki osaltamme vaikuttaa. 

Haluan tämän kirjoituksen kautta innostaa uusia toimijoita kansainvälisyyden poluille, mutta myös muistuttaa oppilaitosten johtoa arvostamaan kaikkea sitä erilaisuutta ja uutta mitä voimme oppia kansainvälisessä toiminnassa. Siihen tarvitaan kuitenkin riittävät resurssit ja ne pitää saada mahtumaan normaaliin työaikaan, osana työnkuvaa ja osana työn iloa. 

Omnian kansainvälisten asioiden ja hankepalvelujen erityisasiantuntija Kati Valtonen työn ulkopuolella: Vapaa-ajalla harrastuksina pitkät lenkit koiran kanssa, uinti ja vesijuoksu sekä lukeminen. 

Takaisin