Lakireformi on suuri mahdollisuus – jos se käytetään

19.05.2016

Työn alla oleva ammatillisen koulutuksen lakireformi on suuri mahdollisuus luoda opetukseen uutta dynamiikkaa ja joustavuutta. Lainsäädännön kokonaisuudistus antaa mahdollisuudet uusiin innovaatioihin ja nykyistä parempaan elinkeinoelämän ja samalla myös opiskelijoiden palveluun. Nyt olisi aikaikkuna auki todelliselle muutokselle, jolla luotaisiin mahdollisuuksia dynaamiseen ja kehittyvään ammatilliseen koulutukseen. Tai sitten ei - jos jatketaan nykyisellä linjalla ja säädetään hyvin yksityiskohtainen laki tarkkojen ohjeiden ja määräysten mahdollistamine delegointisäädöksineen, halvaannutetaan koulutuksen kehittyminen elinkeinoelämän kiihtyvässä tahdissa.

Itselläni on aikaisemmalta uraltani erittäin hyviä kokemuksia lainsäädännön kokonaisuudistuksista, joilla purettiin liian yksityiskohtaista säätelyä ja annettiin lisää valtaa ja vastuuta alan toimijoille. Ala lähti kehittymään hämmästyttävän nopeasti kun vapausasteita lisättiin; uutta tehokkuutta, innovaatioita ja uusia toimintamalleja kehitettiin nopeasti. Samalla asiakaslähtöisyys parani.

Pitäisin siis äärimmäisen tärkeänä sitä, että meneillään olevassa lainvalmistelussa karsitaan olemassa olevasta säätelystä kaikki mikä voidaan hoitaa muulla tavoin. Tämä vaatii uutta ajattelua ja myös rohkeutta ministeriön lainvalmistelijoilta. Uudistuksen pitäisi mahdollistaa nykyistä paljon joustavamman toiminnan, antaa tilaa uusille innovaatioille ja paremmat mahdollisuudet reagoida nopeasti elinkeinoelämän yhä nopeatempoisempaan kysyntään. Lisäksi tärkeätä on koulutuksen rahoituksen vähentyessä tavoitteellisesti vähentää myös turhaa työtä ja byrokratiaa.

Monia asioita voidaan ohjata muilla keinoin kuin hyvin jäykällä lainsäädännöllä; mm. laatu- ja toimintajärjestelmät ovat hyvä keino varmistaa opetuksen korkea taso. Lisäksi voidaan hyödyntää oppilaitosten välistä kilpailua ja tulosten mittausta. Oikealla tavalla toimiva markkinaohjautuvuus olisi todella tervetullutta opetusalalle.

Koulutuksen järjestäjälle myönnettävään järjestämislupaan voitaisiin sisällyttää keskeiset vaatimukset; mm. toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset, tarvittava erityisosaaminen, tiedottaminen, palvelu- ja kehittämistoiminta ym. vastaava, joten niistä ei tarvitsisi säätää yksityiskohtaisesti laissa. Järjestämislupaa täydennettäisiin vuosittaisella tulosohjauksella, joka olisi dynaamista toimintaympäristön muuttuessa.

Herätän siis kysymyksen siitä, voidaanko jättää kokonaan pois yksityiskohtaiset säädökset ja määräykset esim. seuraavista: henkilökohtaistaminen ja osaamisen tunnistaminen, tiedottaminen, arvioinnin yksityiskohtaiset ohjeet, näyttötutkinnon järjestäjät, palvelu- ja kehittämistoiminta, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset, toiminnan raportointi , tai sitten merkittävästi tiivistää säädöstekstiä luomalla vain riittävän väljät kehykset näille toiminnoille.

Lisäksi pidän erityisen tärkeänä, että lain ja asetuksen vaatimaa kustannusten ja tulojen seurantaa ja raportointi kattavana poistetaan kokonaan tai kevennetään vain todella oleelliseen sisältöön. Joka tapauksessa Opetushallitukselle nyt delegoitu valta määrätä raportoinnin yksityiskohtaisuudesta tulee poistaa, siitä aiheutuu nykyisin merkittävää lisätyötä. Muutoinkin delegoitua valtaa tulee käyttää hyvin harkiten, muutoin jäämme edelleen useamman hallintotason säätelyn loukkuun ja byrokratia säilyy.

OPH:lle on nykyisessä lainsäädännössä annettu delegoitu valta tehdä tiedonkeruulomakkeet, joissa kerätään tietoja hyvin yksityiskohtaisesti. Esim. ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat perustuvat edellistä edellisen vuoden kokonaiskustannuksiin per oppilas, mutta VOS-peruskoulutuksen lomakkeella kerätään yksityiskohtaista tietoa opetustoiminnasta, kiinteistöjen ylläpidosta, majoituksesta, yhteisistä toiminnoista, poistoista ja kiinteistöjen huoneistopinta-aloista (!!?). Poistoja ja pinta-aloja lukuun ottamatta kustannukset vielä eritellään henkilöstömenoihin, muihin menoihin ja arvonlisäveroihin. Tämän lisäksi raportoidaan opetuksen suoritteita 17 eri rivillä. Työn määrä on moninkertainen, kun yksityiskohtaista tietoa eri rahoitusmuodoista eri porrastuksilla raportoidaan omilla lomakkeillaan. Raportointi on todella suuri ponnistus, ja suurelta osin turhalta tuntuvaa tiedonkeruuta. Tuskin edes nice to know.

Tällä hetkellä ollaan siis tilanteessa, jossa kustannukset eivät enää vaikuta rahoitukseen, mutta yksityiskohtaista kustannustietoa kerätään yhä. Toivottavasti uusia säädöksiä laadittaessa harkitaan tarkkaan, mitä tietoa kerätään ja miten sen keruu delegoidaan. Ja kerätään vain ohjauksen ja valvonnan kannalta relevanttia tietoa.

Mielestäni koulutuksen järjestäjiin pitäisi luottaa enemmän. He osaavat järjestää asiansa kustannustehokkaasti ja järkevästi sekä toki toimivat lakien ja laatujärjestelmien mukaan. Muuta mahdollisuuttahan ei ole.

Takaisin