Laatutyö – välttämätön paha vai keino menestymiseen?

14.11.2016

Parikymmentä vuotta sitten käynnistetty laatutyö on ollut keskeinen tekijä, kun ammatillisesta koulutuksesta tuli Suomessa arvostettu, varteenotettava ja kilpailukykyinen vaihtoehto toisella asteella. Osa koulutuksen järjestäjistä tarttui heti syöttiin, kun tarjolla oli mahdollisuus oppia järjestelmällisesti kuvaamaan ja arvioimaan toimintaansa ja saada samalla eväitä oman toiminnan kehittämiseen. Myöhemmässä vaiheessa kannustimena ovat lisäksi olleet tuloksellisuusrahoituksen mukanaan tuoma mahdollisuus lisärahoitukseen ja laatupalkintojen myötä saatava vetovoimaisuuden ja hyvän maineen ylläpito ja kehittäminen.

Laatutyö ammatillisessa koulutuksessa on melkoinen älyllinen haaste. Kukaan meistä ei alussa arvannut, minkälaisen askeleen otimme. Tarvittiin ja tarvitaan edelleen uskallusta lähteä matkalle, jolla ei loppua näy. Tämä matka on jatkuva toimintojen kehittämisen ja tulosten parantamisen matka.

Laatutyön merkitys tulee korostumaan entisestään tilanteessa, jossa joudumme niukkenevilla resursseilla olemaan tehokkaampia ja tuloksellisempia. Laatutyön onnistuminen edellyttää ennen kaikkea johdon sitoutumista ja tarkoituksenmukaista ja oikein kohdennettua resursointia. Parhaimmillaan laatutyö kiteytyy siihen, että sovitaan mitä ja miten tehdään ja sen jälkeen tehdään, mitä on sovittu. Pahimmillaan se koetaan välttämättömäksi pahaksi ja on ulkoistettu kalliille laatukonsultille eikä kukaan koe siitä saatavan hyötyä.

Monelle koulutuksen järjestäjälle laatutyö on antanut eväät ennakoida toimintaympäristön muutokset ja varautua tulevaan. Ei ole jääty ruikuttamaan reformin mukanaan tuomia uudistuksia tai leikkausten seurauksia. Laadukkaissa oppilaitoksissa muutostarpeet on ajoissa huomioitu johtamisjärjestelmissä, strategisessa suunnittelussa, henkilöstön koulutuksessa ja prosessien ja kumppanuuksien kehittämisessä.

Olen kuullut huolta siitä, miten ammatillisen koulutuksen taso tulee laskemaan, kun kaikki hakijat on otettava koulutukseen, kun säästösyistä lähiopetusta vähennetään tai kun kaikkien on saatava tutkinto suoritettua.

Tähän haluan todeta, että päinvastoin – nyt ammatillisen koulutuksen taso nousee, koska ammatillisen koulutuksen asiantuntijoina meidän on muututtava ja kehitettävä sellaista pedagogiikka, jonka avulla erilaiset tavat oppia otetaan käyttöön ja joka mahdollistaa yksilölliset ja joustavat opintopolut. Meidän on suunniteltava yhteistyössä ja moniammatillisesti toimintatapoja, joiden avulla opiskelijamme saavat tarvittavan tuen ja ohjauksen.

Olemme kaikki etuoikeutettuja saadessamme tehdä tätä maailman tärkeintä työtä – olkaamme ylpeitä siitä, mitä olemme tähän mennessä saaneet aikaiseksi, mutta muistetaan samalla, että matka jatkuu – se on se jatkuvan kehittämisen matka! 

Takaisin