Kuntavaalien keskiössä pitää olla elinvoima ja osaava työvoima

24.02.2025

Työllisyyspalvelu-uudistus on asettanut kunnat jälleen uuteen tilanteeseen. On juuri opittu siihen, että hyvinvointialueille on siirretty vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista, ja nyt kunnat ovat saaneet vastuulleen työllisyyden hoidon. Ennen kaikkea kuntien elinvoimaisuuden näkökulmasta nousee yritysten ja työelämän tarvitseman osaavan työvoiman rooli keskiöön. Osaavan työvoiman mahdollistama elinvoima tuottaa tulovirtaa, palveluita ja ostovoimaa, ja näiden avulla myös julkinen talous saa piristystä. Ja osaavan työvoiman keskeisinä mahdollistajina ovat ammatillisen koulutuksen järjestäjät.

Osaavan työvoiman näkökulmaa ei voi lähteä katsomaan pelkästään pitkäaikaistyöttömien määrän tai  työttömien työnhakijoiden palveluiden rakentamisen kautta. Siihen liittyvät keskeisesti muuttuvat osaamistarpeet, työelämäyhteistyö, ennakointi ja yhtenäinen tietopohja tarpeista. Ja näihin täsmällisesti vastaava koulutus. Koulutuksenjärjestäjille tämä tarkoittaa sitä, että meidän tutkintouskovaisen toimintakulttuurimme edustajien on käännettävä ajattelumalli kysyntälähtöisyyteen. Teollisuutemme on jo pitkään toiminut kysyntälähtöisesti, ja harvassa tuotantolaitoksessa tuotteita tehdään varastoon toivoen, että joku ne ostaa. Miksi siis koulutuksen pitäisi toimia näin?

Tutkinnot ovat tärkeä mitoitustekijä osaamiselle, ja niiden rooli säilyy varmasti jatkossakin. Tutkintojen kasautumisesta samoille henkilöille on huolissaan etenkin Opetus- ja kulttuuriministeriö. Meillä ilmaisen koulutuksen luvatussa maassa tämä nähdään tehottomuutena tai ainakin resurssien tuhlauksena. Tuhlausta on myös se, jos tutkintojen varjossa ei tarkastella kysyntää ja työllistymistä. Tämä ei ole pelkästään ammatillisen toisen asteen koulutuksen haaste, vaan se koskee myös korkea-astetta. Aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ja koulutuksen täsmällisempi kohdentaminen onkin tärkeässä roolissa.

Ammatillisen toisen asteen koulutuksen reformi nosti keskiöön henkilökohtaistamisen ja osaamisperusteisuuden. Reformin lisäksi ammatillisen koulutuksen kenttää on muistettu useilla isoilla muutoksilla, joista kaikki ovat tuoneet epäjatkuvuutta, kun edellisiäkään ei vielä ole saatu kunnolla haltuun. Merkittävimpänä näistä ehkä voidaan mainita oppivelvollisuuden laajentaminen, jonka vaikutukset alkavat nyt näkyä, ja korjaussarjaa pitäisi viritellä. Voisi siis sanoa, että resilienssi on kysytty luonnonvara ammatillisen koulutuksen toimijoilla, kun samaan aikaan myös rahoitusta leikataan.

Uusien työllisyysalueiden kanssa tehtävä yhteistyö kehittyy varmasti tehokkaasti, koska kuntien elinvoima edellyttää osaavaa työvoimaa ja niiden talouskehitys tarvitsee työllisyyden positiivista kehittymistä. Ja myös koulutuksenjärjestäjiä palkitaan vahvemmin työllistymisen ja jatko-opintojen tuloksista. On siis vain voitettavaa. Kun työllisyyspalvelu-uudistus toi kirjavan joukon erilaisia työllisyysalueratkaisuja eri puolille Suomea, on seuraavilla kuntapäättäjillä se kuuluisa tuhannen taalan paikka sekä edellyttää että mahdollistaa tämän yhteistyön tuloksellisuutta. Ammatillinen koulutus on valmiina tähän uuteen yhdyspintaan.

Tampereen seudun ammattiopisto Tredun johtaja ja AMKE ry:n hallituksen jäsen Kirsi Viskari työn ulkopuolella: nauttii mökkielämästä, neulomisesta, jääkiekosta ja seuraa innolla lapsenlapsen kasvua.

Takaisin