Kulukorvauksille ei perustetta

21.08.2018

Ammatillisen koulutuksen reformi on siirtynyt sääntelyvaiheesta toteutukseen. Sinänsä hyvä uudistus sisältää varmasti monia kysymyksiä, joita vielä joudutaan miettimään, eikä mikään suuri muutos ole täysin valmis syntyessään. Haastetta lisää tietenkin nyt se, että koulutuksen saaman rahoituksen leikkaukset ovat osuneet samoihin aikoihin kuin iso lakiuudistus.

Yksi esille nousevista asioista on kulukorvaukset. Aiemmin sairaanhoitopiirit saivat ohjausmaksuja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kouluttamiseen. Ohjausmaksut ovat nyt poistuneet. Koulutuksen järjestäjiltä tulee eri puolilta maata viestejä siitä, että osa sairaanhoitopiireistä on pyytänyt koulutuksen järjestäjiä maksamaan ohjausmaksujen sijaan kulukorvauksia esimerkiksi työasuista, pukukaapeista ja kulkuavaimista. Jopa niin pitkälle on keskustelu saattanut mennä, että sairaanhoitopiiri tai muu työnantaja on ilmoittanut, ettei ota enää työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen opiskelijoita ilman kulukorvauksia. Jos oppilaitos myöntyy maksuun, kulukorvauksista voi vuositasolla kertyä merkittäväkin summa.

Suurten leikkausten kohteena olevilla ammatillisen koulutuksen järjestäjillä ei tunnetusti ole ylimääräistä rahaa. Sen vuoksi uusien menoerien osalta on oltava erityisen pidättyväinen. Myös sitä tulee varoa, ettei kulukorvausten maksamisesta tulkita muodostuneen vakiintunutta käytäntöä.

Lainsäädäntö ei sisällä sellaista säännöstä, joka oikeuttaisi sairaanhoitopiirit tai muutkaan tahot veloittamaan opiskelijoista kulukorvauksia, eikä säännöstä, joka velvoittaisi ammatillisen koulutuksen järjestäjät kulukorvauksia maksamaan. Myös se näkökulma voi tulla esiin, että maksamalla kulukorvauksia kierretään lakia, kun ohjausmaksut ovat lakanneet.

Myös ammatillista koulutusta koskevan lakiuudistuksen hallituksen esitys avaa asiaa (HE 39/2017). Opiskelijoilta perittäviä maksuja koskevan pykälän (105 §) perusteluissa todetaan, että ”työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa vastuu opiskelijoiden henkilösuojainten hankinnasta ja käytöstä olisi työnantajalla”. Tekstistä on siis havaittavissa, ettei henkilösuojainten hankinta ole oppilaitoksen vastuulla vaan työpaikalla.

Yhteenvetona voi näillä perusteilla todeta, ettei kulukorvausten maksuun ole perustetta. Toivottavasti ammatillisen koulutuksen järjestäjät pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen sairaanhoitopiirien ja muiden työnantajien kanssa. Kaikkien yhteinen etu olisi, että opiskelijat pääsisivät työpaikoille oppimaan lisää ja uusia taitoja, joista heille ja heidän tuleville työnantajilleen on hyötyä valmistumisen jälkeen.

Takaisin