Kuka kertoo maailman parhaasta Amiksesta?

15.06.2018

Suomalainen ammatillinen koulutus on huippua. Mutta myös polarisoitunutta. Yksittäiset ulostulot eivät edistä yhteistä asiaa. Tarvitaan toimijatahojen yhteistä tekemistä, jotta kaikki saadaan mukaan ja tasalaatuisuus paremmin turvattua. Nämä Karvin arviointiasiantuntija Juha Vettenniemen teesit Karvin blogista laittoivat miettimään. 

Kun tulin ammatillisen koulutuksen edunvalvonnan pariin toimijakentältä kolme vuotta sitten, minut yllätti erilaisten intressitahojen runsaus. Koulutuspolitiikkaa pitkään eri sektoreilla tehneenä en ollut vastaavaa nähnyt. Se, että opetushallinnon, poliitikkojen ja koulutustoimijoiden omien järjestöjen lisäksi palkansaaja- ja työnantajajärjestöt, yrittäjät, erilaiset toimialajärjestöt ovat jopa intohimoisesti kiinnostuneita ammatillisesta koulutuksesta, on rikkaus. Mutta se on myös haaste. Kuka käyttää ammatillisen koulutuksen ääntä? Kenen kuva tai kertomus amisarjesta on totuus?

Juha Vettenniemi nostaa asiallisessa blogissaan ongelmaksi heikon keskusteluyhteyden ammatillisen koulutuksen toimijoiden välillä. Heikko keskusteluyhteys ei ole kuitenkaan koko totuus. Montaa asiaa kehitetään yhdessä. Mutta on kipupisteitä. Puhumme kriittisissä kohdissa toistemme ohitse ja joskus jonkin yksittäisen toimijan näkökulmasta tarpeellinen ulostulo ei aja yhteistä etua. Eikä tilannetta helpota se, että koulutuksen järjestäjiäkin on 160. Kun näkee yhden todellisuuden, on vaikea ajatella, että toisaalla näyttää ihan muulta.

Pitkään kehittämistyötä tehneenä ajattelen, että se kasvaa, mitä ruokkii. Jos kerron onnistumisista, innostaa se muitakin onnistumaan. Kumppanimme, järjestöt ja alueen yritykset on saatava puhumaan ammatillisen koulutuksen onnistumisista. Tämä vaatii kuitenkin meiltä järjestäjiltä lupauksen muille toimijoille siitä, että sitoudumme hoitamaan asiat kuntoon, siellä missä korjattavaa on.

Ajattelen, että AMKEn tehtävä ei ole pois selittää laatupoikkeamia tai olemassa olevia ongelmia. Ne pitää tunnistaa ja niistä pystyä puhumaan. Virheitä ei pidä piilotella, eikä heikkoa laatua selitellä. Sekin on sitoutumista yhteiseen, maailman parhaaseen koulutukseen. Silti joskus mietin, että miksi se, josta käymme kuulemassa kehuja maailmalla, näyttäytyy suomalaisessa mediassa usein heikolta? Syy saattaa olla, että läheltä katsottuna yksi virhe näyttää suurelta, mutta kaukaa katsottuna koko iso kuva kirkastuu.

Jotta puhevaltaa monien intressien kentällä on myös ammatillisella koulutuksella ja sen järjestäjillä, on sitouduttava yhteiseen ääneen. AMKEn kattavuus opiskelijavuosista on 96 %, se on mille tahansa etujärjestölle paljon. Tämä kattavuus on vahvistanut ammatillisen koulutuksen järjestäjien ääntä ja mahdollistanut vaikuttamisen yhteisen puolesta.

Tulevaisuudessa yhteiseen sitoutumisessa on haasteita. Rahoitusmalli, joka pakottaa toimijat kilpailemaan keskenään, ei edistä kumppanuutta. Kuka jakaisi naapurille parhaat vinkkinsä, kun se tietäisi oman rahoituksen heikkenemistä? Paitsi: kehittäminen syntyy vain rajapinnoilla ja yhdessä. Jos joku kuvittelee keksineensä sellaisen salaisuuden, jota varjelemalla säilyttää oman kilpailuetunsa, on väärässä. Kehitys kulkee eteenpäin. Vain jatkuvalla kehittämisellä muiden kanssa voi parantaa ammatillisen koulutuksen laatua ja näin myös omaa kilpailuasemaansa. 

Ammatillinen koulutus on lainsäädäntönsä ja asiakaslähtöisyytensä osalta koulutusjärjestelmämme paras osa. On pidettävä huolta siitä, että se on sitä myös oppilaitostasolla. Yhteinen etu on myös yksittäisen järjestäjän etu.

Takaisin