Kohti tulevaisuuden osaamista

08.10.2021

Valtakunnallisesti ja alueellisesti on puhuttu jo vuosia osaavan työvoiman saatavuuden haasteista niin toisen asteen kuin korkea-asteen osaajien osalta. Samaan aikaan käydään keskustelua, mitä osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Me koulutuksen järjestäjät elämme mielenkiintoisia osaamisen kehittämisen aikoja, kun saamme vastata toisaalta tämän päivän yritysten osaajatarpeisiin, mutta samalla pyrimme mahdollistamaan opiskelijoille sellaiset tiedot ja taidot, joita tulevaisuuden ammatit tai osaamistarpeet vaativat. Tulevaisuuden osaamisnimikkeissä vilahtelee tämän päivän ammattinimikkeisiin verrattuna kovin uudenlaisia termejä. Vai mitä sanotte elämyskehittäjästä, digimuotoilijasta, robottilaadun tarkastajasta, pystyviljelijästä, peukutusmanagerista, kaupunkilennonjohtajasta, virtuaaliravintoloitsijasta tai onnellisuusoperaattorista? Mitä osaamista näihin osaamisnimikkeisiin tulevaisuudessa tarvitaan ja ennen kaikkea miten meidän opiskelijamme haluavat tulevaisuuden tehtäviin valmentautua?

Teimme opiskelijoillemme pienimuotoisen kyselyn siitä, miten he haluaisivat opiskella tulevaisuudessa ja millaista osaamista he arvioivat, että tulevaisuuden työelämässä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä arvostetaan. Vastaajista valtaosa näki työpaikalla työn suorittamiseen sidottavan oppimisen joko koulutus- tai oppisopimuksella itselleen parhaaksi tavaksi osaamisen hankkimisessa. Tiiviisti tämän rinnalla nähtiin perinteinen lähiopetus, mutta jo kolmanneksi kiri itsenäinen opiskelu sekä erilaiset tutoriaalit, kuten esimerkiksi YouTubessa tai sähköisissä oppimisympäristöissä olevat opetusvideot, joita seurasi koulutusteknologian ja interaktiivisuuden hyödyntäminen, kuten AR, VR, XR, holo ja simulointi. Maailman muuttuessa yhä enenevässä määrin visuaalisuutta, kuvaa ja videokuvaa hyödyntäväksi, on äärimmäisen tärkeää, että myös me koulutuksen järjestäjät pysähdymme miettimään, miten me huomioimme tämän tarjonnassamme? Tulevaisuuden työelämässä ennakoidaan korostuvan moniosaaminen, joten pidetään me huoli, että myös osaamisympäristömme on rakennettu moniosaamista hyödyntäen ja moniosaamiseen valmentaen. 

Tulevaisuuden osaamisvaatimusten osalta opiskelijat ennakoivat kärkeen nousevan ammatillisen osaamisen ja moniosaamisen rinnalla monia metataitoja. Tärkeinä tulevaisuustaitoina nähtiin mm. ajanhallinta ja itsensä johtaminen / itsetuntemus. Myös jatkuvan oppimisen taidot eli kyky ja ennen kaikkea halu uranaikaiseen osaamisen kehittämiseen nousi TOP5-tulevaisuustaitojen listalle. Sosiaaliset taidot sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot nousivat juuri digitaitojen edelle, jotka nähtiin myös tulevaisuuden osaamisen yhtenä kulmakivenä. Yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa ongelmanratkaisukyky sekä luovuus nähtiin olennaisena tulevaisuuden työelämävalttina. Unohtamatta ekologisuuden merkitystä. 

Monia merkittäviä taitoja, jotka kaikki auttavat onnistumaan niin tämän päivän työelämässä kuin tulevaisuuden yhä nopeammin muuttuvassa työympäristössä.

Tärkeimpänä tulevaisuuden osaamistaitona opiskelijat nostivat kuitenkin esille motivaation ja asenteen. Juuri saman taidon, josta myös yritys- ja työelämäkumppanit ovat viestineet jo vuosia. Haastan siis meidät kaikki koulutuksen järjestäjät pitämään huolen, että me motivoidumme ja motivoimme. Että me asennoidumme ja autamme asennoitumaan. Että me autamme opiskelijoita löytämään osaamisidentiteetin kautta omat vahvuudet. Että me kehittämme edelleen koulutustamme vastaamaan yritysten, opiskelijoiden ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Että me vaadimme myös itseltämme moniosaamista. Että me uskallamme hyödyntää digitaalisuutta ja tekniikkaa, mutta luotamme toisaalta ihmisten väliseen yhteistyöhön ja kohtaamisen merkitykseen. Että me uskallamme tehdä sen ensimmäisen opetusvideon ja tutoriaalin. Että me vastaamme asiakkaidemme tarpeisiin. Ja näinhän me koulutuksen ammattilaiset olemme tehneet. Me ammatillisen koulutuksen toimijat olemme eläneet läpi suurten uudistusten ja välillä on uskallettava myös kiittää itseämme.  Ei ole mitään syytä epäillä, ettemmekö me pystyisi valmentamaan myös tulevaisuuden osaajia.

Koulutuskuntayhtymä Brahen johtaja Jaana Ritola työn ulkopuolella: Harrastusikäisten lasten äidin vapaa-aika kuluu kuskaus- ja kannustuspuuhissa sekä omien urheiluharrastusten parissa ja neulomisen tuloksena puikoilta on syntynyt ensimmäiset villapaidat.

Takaisin