Kiireinen toukokuu

17.05.2016

Ammatillisen koulutuksen reformi näyttelee varsin suurta osaa monen koulutuksen järjestäjän arjessa. Toimenpiteiden suunnittelu tai niiden täytäntöönpano ovat käynnissä. Oppilaitosten viikot toukokuussa ovat täynnä myös perustehtävään eli opiskelijoihin liittyviä asioita. Lisäksi opetushallinto on päättänyt kuormittaa oppilaitosten muutoinkin kiireistä arkea oikein reippaasti.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus käynnistää kesän kynnyksellä uusia arviointeja suunnitelmansa mukaisesti. Arvioinnit sinänsä palvelevat koulutuksen järjestäjiä toiminnan kehittämisessä, mutta samalla työllistävät melkoisesti. Arviointien tarpeellisuus on kyseenlaista tilanteessa, jossa koko ammattikoulutuksen lainsäädäntö muuttuu. Koulutuksen nykytilan arviointia oleellisempaa olisi käynnistää kokeiluja reformin tavoitteiden soveltuvuudesta ammattikoulutukseen.

Opetushallitus on julkaissut haettavaksi valtionavustuksia. Samalla on käynnistetty hyvien käytäntöjen kilpailu, joka ilkeämielisen tulkinnan mukaan voisi olla kevyen sarjan laatupalkintokilpailu. Ammatillisen koulutuksen laatupalkintokilpailusta puolestaan vastaa samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriö.

Ministeriö on luvannut toimittaa kyselyn koulutuksen järjestämisedellytyksistä vielä kevään aikana, eli juuri keskellä oppilaitosten suurinta kiirettä.

Oppilaitosten arkea kuormittavat lisäksi Opetushallituksen ja tilastokeskuksen erilaiset tiedonkeruut. Niistä koostetaan tilastokatsauksia, mutta kovin laajoja analyysejä kerätyistä tiedoista ei ole näkynyt.

Työnjako valtion virastojen välillä näyttää olevan ongelmallista. Ilmeisesti reformi olisi pitänyt aloittaa järjestelmän yläpäästä. Erilaisten kyselyjen jaksottamista pitäisi pohtia laajemmin kuin yhden viranomaistahon sisällä. Reformin säätöpaineiden puristuksissa olevat koulutuksen järjestäjät tuskin ymmärtävät syitä sille, miksi näihin asioihin ei saada muutosta.

Oppilaitostasolla säästöjä etsitään kaikkien henkilöstöryhmien palkkamenoista, toimitiloista ja erilaisista hankinnoista. Kaikki ne heijastuvat jollakin tavalla opiskelijan arkeen ja vaikuttavat työelämän osaamistarpeiden täyttämiseen. Puhetasolla on vakuuteltu, että vähemmillä euroilla saadaan nyt parempia tuloksia. Looginen päätelmä tästä olisi, että vähentämällä vielä lisää, saataisiin vieläkin parempia tuloksia.

Juhlapuheiden sijasta nyt on aika karsia päällekkäistä byrokratiaa ja normeja. Ilman selkeää karsintaa, jäävät puheet reformin hyvistä vaikutuksista taka-alalle. Toivoisin, että varsinkin normiviidakkoon puututtaisiin ja esimerkiksi tutkinnon perusteissa siirryttäisiin pelkästään sähköiseen järjestelmään, jossa on jo muutenkin pääosa asiakirjoista. Samalla tutkintojen perusteita ja opiskelijoiden arviointikriteerejä voitaisiin yksinkertaistaa, jolloin perusteiden päivittäminen tutkinnon osa kerrallaan olisi edes jollakin tavalla mahdollista työelämän kehittymisen määräämässä tahdissa.

Reformista löytyy paljon hyvää, jonka toteuttaminen ei saa jäädä hallinnollisten raja-aitojen ja arvovaltakysymysten varjoon.

Takaisin