Ketju palasina

22.05.2024

Hallituksen ohjelman yhtenä tavoitteena on selkeyttää oppimisen tukea ja yhtenäistää oppimisen tuen ketju varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Mahtavaa, ajattelin tuota lukiessani. Tuen tarvitsijoita on paljon. Meidän on tärkeää löytää jokaiselle sopivat toimintatavat juuri oikeaan aikaan ja mahdollisimman varhain. Yhtenäinen ketju koostuu toisiinsa lujasti liittyvistä paloista.

Valmistelu etenee, olemme saaneet lausuttavaksi ammatillista koulutusta koskevan luonnoksen. Lausuntokierroksella ovat myös lukiokoulutusta koskeva luonnos sekä perusopetusta koskeva luonnos.

Sisällöllisesti ammatillista koulutusta koskevat pykäläesitykset ovat hyvin valmisteltuja. Mutta itse kokonaisuudistus ei näiden palasten kautta hahmotu - missä on se yhtenäinen oppimisen tuen ketju? Termistö vaihtelee: on ennakoivia tukitoimia, oppilaskohtaisia tukitoimia, oppimisen tukea, tukiopetusta, erityistä tukea, erityisopetusta ja varhaiskasvatuksessa edelleen tehostettua ja erityistä tukea.

Toimintaympäristöt ja tavoitteet ovat erilaisia, joten täysin yhtenäistä tuen termistöä saati toteuttamista ei kaikilta osin tarvitakaan. Luonnosten perusteella näyttää kuitenkin, että yhtenäinen ketju on erillisen valmistelun tuloksena entistä enemmän palasina, ainakin termistön suhteen. Toki yhtenäistä termistöä paljon tärkeämpää on laadukas, opiskelijan kokema tuen toteutus. 

Ammatillisen koulutuksen osalta esityksen lakipykälät mahdollistavat oppimisen tuen ja erityisen tuen toteutumisen. Opiskelijan oikeus oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen toteutuu opetuksen ja ohjauksen yhteistyöllä opiskelijan tarpeen mukaan. Tukea tarvitsevat nuoret ansaitsevat koulutuksen ammattilaisten välistä yhteistyötä ja toimijoiden keskinäistä luottamusta. Tuen tarpeen kasvaessa ja kirjon laajentuessa tarvitsemme rinnalle myös muita toimijoita. Koulutus ei voi kantaa koko vastuuta silloin, kun opiskelija tarvitsee hoidollisia tai kuntoutuksellisia palveluita. Näiden yksilöllisten palvelujen riittävä ja oikea-aikainen toteutuminen tiiviissä yhteistyössä koulutuksenjärjestäjän tarjoaman erityisen tuen kanssa mahdollistaa opinnoissa etenemisen opiskelijan toimintakyvyn haasteet huomioiden. Yhteistyön kehittäminen vaatii paikallisesti koulutuksenjärjestäjän ja hyvinvointialueen yhteistyötä, mutta tähän tulisi satsata myös ministeriöiden tasolla. Tuen ketjua vahvistetaan eri tahojen tuottamilla, toisiinsa vahvasti liittyvillä palasilla.

Tuen järjestämisessä emme saa jumiutua liikaa yksilön mahdollisiin puutteisiin. Tuen tarpeen taustalla on usein kyse opiskelijan toimintakyvyn ja ympäristön vaatimusten välisestä ristiriidasta. Mietimmekö tukea tarvitsevan opiskelijan kohdalla, miten saamme hänet muuttumaan? Entä jos pohtisimmekin, miten me voimme muuttaa toimintatapojamme ja oppimisympäristöjämme? Meidän on tarkasteltava luomiamme rakenteita ja niiden kykyä reagoida. Meidän on tärkeä panostaa yhdessä tekemiseen ja yhteistyön joustavuuteen. Oppimisen tuen ja erityisen tuen järjestäminen on vastavuoroinen prosessi, joka edellyttää opiskelijan kokemusta yksilöllisestä kohtaamisesta, nähdyksi tulemisesta ja arvostuksesta. Oppilaitokselta se edellyttää eri toimijoiden yhteistyön joustavuutta, suunnittelua, jatkuvuutta ja seurantaa. 

Meidän on kehitettävä toimintatapojamme ja tarkasteltava palvelujärjestelmän vastaavuutta tämän päivän tarpeisiin. Hyödyntämällä eri toimijoiden osaamisen vahvuuksia löydämme varmasti parhaat keinot muuttuvassa toimintaympäristössä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Telakka-toimintamalli. Oppilaitosten yhteistyönä yhä useampi opiskelija on saanut tarvitsemansa tuen osaamisen hankkimiseen, hänelle on löytynyt oma väylä työhön ja hyvään elämään. 

Ammattiopisto Luovin rehtori, AMKE ry:n hallituksen jäsen Seija Karvonen työn ulkopuolella: hyvinvoinnista huolehtimista liikkuen, koiran kanssa ulkoillen, golfkentällä ja kaverikoiratoiminnassa.

Takaisin