Kestävä kehitys ammatillisessa koulutuksessa – käden- ja jalanjälkeä

31.05.2022

Kestävä kehitys on alati vahvistuva ja laajeneva osa yhteiskunnallista kehityssuuntaa ja siitä käytävää keskustelua. Mitä ammatillinen koulutus siihen tuo tulevaisuudessa? Onko toinen aste muutoksen edistäjä vai tilannetta seuraava mukautuja?

YK on nostanut esille kestävän kehityksen tavoitteissa muun muassa hyvän koulutuksen merkityksen varmistamaan, että oppilaat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Ihmisarvoista työtä ja kestävää talouskasvua tulee tukea parantamalla resurssitehokkuutta kulutuksessa ja tuotannossa. Keinoja on mainittu paljon, esille tuoden tavoitteita hankintakäytännöistä luontoa suosiviin elämäntavoitteisiin. 

Mikä on koulutuksen ja mikä on yksilön vastuu kestävän kehityksen edistämisessä? Vai voiko niitä edes erottaa? Mikä on toisen asteen kyky opettaa ja vaatia kestävän kehityksen tavoitteiden oppimista? Mitkä ovat oikeat ja riittävän monipuoliset keinot vaikuttaa sekä omaan toimintaan että oppimistuloksiin? Miten saada laaja aktiivisesti työelämässä oppimisen kokonaisuus mukaan muutokseen.

Kysymyksiä riittää, mutta mistä saada vastaukset? Mahtikäskyt ovat mahdollisia, mutta niiden käyttäminen toteuttamiseen sitoutumiseen ei ole tuloksellisesti kannustavin tie. Muutoksen ja tavoitteen merkitys on nähtävä jokaisen henkilökohtaisesti sekä sen kautta organisaatioiden toiminnassa. Tätä kehitystä voidaan tukea jokaisen työssä johdon linjauksista kaikkien työtehtäviin saakka.

Hiilijalanjäljen laskeminen on yleistynyt. Toki se on hyvä asia, mutta onko uhkana vain ostaa sillä puhdas mieli? Yhden luvun saamista ei voi oppilaitoksissa pitää tasona, johon voi olla tyytyväinen. Ammatillisen koulutuksen tulee asettaa selkeämmät ja laajavaikutteisemmat tavoitteet.

Hiilijalanjäljestä saadaan oman suoran toiminnan vaikutus. Mikä on hankintojen merkitys hiilijalanjälkeen? Mikä on oman toiminnan osuus ja mikä tulee usein annettuna, kuten kaukolämmityksen kautta. Tärkeää tietoa ja asioita, joihin voimme valinnoillamme vaikuttaa ovat muun muassa matkustaminen, jätehuolto, rakennusten ylläpito, opetuksessa käytettävät materiaalit ja toimistotarvikkeet. Oikeilla toimilla ja valinnoilla voimme pienentää ilmastokuormaa. Tilannetieto on tärkeä, mutta mahdollisuutemme ovat huomattavasti laajemmat kohti vihreää siirtymää.

Ammatillisen koulutuksen suuri työ nyt ja tulevaisuudessa on muutoksen tukeminen ympäristön kädenjälkemme kasvattamiseksi. Meidän tulee kehittää ympäristöosaamistamme, jotta voimme kouluttaa ympäristötietoisia ammattilaisia. Kannustaa työpaikkoja uudistamaan toimintaansa ja hyödyntämään uuden tai täydennyskoulutettavan henkilöstön uutta aiheeseen liittyvää osaamista. Parasta olisi kun saisimme aikaan vaatimuksen aallon haastaa meitä koulutuksen järjestäjiä yhä laadukkaampaan ja tulevaisuusorientoituneeseen kestävän kehityksen koulutussisältöihin.

Onko toisen asteen ammatillinen koulutus valmis uudistukseen? Tarvitsemmeko me ohjausta siihen ministeriöltä? Emme! Jos niin olisi, niin emme tukisi silloin perustehtäväämme alueemme kilpailukyvyn parantamiseksi tuottamalla tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaavaa työvoimaa. Meidän on haastettava siis itsemme lisäksi rahoitusmallit tukemaan kestävän kehityksen tavoitetta. Luotava oman henkilöstön jatkuva koulutusmalli nousta ja pystyä osaamisessamme näkemään ja luomaan koulutuksen kautta tulevaisuus, joka vastaa kestävän kehityksen tavoitteisiin. 

Ammatillisen koulutuksen tulee antaa yhteinen lupaus osaamisesta koulutuksestamme valmistuville. Lupaus olla ammatillisen osaamisen lisäksi siihen kytkeytyvän kestävän kehityksen tulevaisuuden tekemisen ammattilainen. Ammatillinen koulutus pystyy tähän!
 

Savon koulutuskunayhtymän johtaja, AMKE ry:n hallituksen jäsen Heikki Helve työn ulkopuolella: Liikun monipuolisesti. Erityisesti haaveilen Lapista ja siellä vaeltamisesta. Käyn ryhmäliikunnoissa, golfaan, pyöräilen, hiihdän, seikkailen, tanssin ja veneilen. Olen mukana reserviläistoiminnassa, harrastan ammuntaa ja erityisen kiinnostunut olen aina ollut rautateistä. Hiukan olen soittanut kitaraa ja pidän myös hyvistä viineistä mukavassa seurassa. Musiikista 1980-luvun Suomirock on se, mikä yhä saa aikaani. 

Takaisin