Karkaako ammatillinen koulutus maakunnista?

02.09.2016

Ammatillisesti ja akateemisesti suuntautunut nuori ansaitsevat samat mahdollisuudet opintiensä valintaan, mutta muuttoliike kaupunkeihin ja koulutusleikkaukset harventavat valinnan mahdollisuuksia. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on heikentynyt vuoden 2013 jälkeen.

Aluehallintoviraston selvitysten mukaan lukio on ammatillista oppilaitosta lähempänä nuorta. Huonoin tilanne on Itä-Suomessa, jossa 16-vuotiaista 38 % asuu yli 10 kilometrin päässä ammatillisesta oppilaitoksesta. Lapissa joka viides nuori asuu yli 30 kilometrin päässä lähimmästä ammatillisen koulutuksen opetuspisteestä. Pisimmät etäisyydet oppilaitokseen ovat seuduilla, joissa joukkoliikenne palvelee huonoiten.

Tilannetta helpottavat oppilaitosten asuntolat, joissa asuu yli 10 000 vanhempien luota muuttanutta nuorta. Kohtuullinen etäisyys ja hyvät kulkuyhteydet oppilaitokseen ovat tärkeitä myös aikuisopiskelijoille, joilla on perhe huollettavana. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee 100 000 alle 20-vuotiasta nuorta ja 160 000 aikuista.

Vuosina 2014-2019 ammatillisen koulutuksen rahoitus vähenee noin 20 prosenttia, minkä lisäksi työvoimakoulutusta leikataan. Yksittäinen koulutuksen järjestäjä voi menettää kolmanneksen rahoituksestaan, kun aloituspaikkoja siirtyy kasvukeskuksiin. Uhan alla ovat kooltaan pienet tai kustannuksiltaan kalliit yksiköt sekä alat, joilta työllistytään muita heikommin.

Ammatillinen koulutus vaatii erityisiä oppimisympäristöjä ja laitteita, jotka ovat luokkatiloja kalliimpia. Sen vuoksi koulutus keskittyy suurempiin taajamiin ja monissa kunnissa lukio on jäänyt lähimmäksi vaihtoehdoksi. Ammatillisen koulutuksen suosio nuorten parissa on jo kääntynyt laskuun.

Lisääntyykö työssä oppiminen?

Osana hallitusohjelmaan sisältyvää ammatillisen koulutuksen reformia halutaan siirtää koulutusta nykyistä enemmän työpaikoille. Keinoksi on opetus- ja kulttuuriministeriössä valmisteltu koulutussopimusta, joka tulisi oppisopimuskoulutuksen rinnalle palkattomana vaihtoehtona.

Oppisopimus on Suomessa pääosin aikuiskoulutusta ja siinä on suurta alueellista vaihtelua: Uudellamaalla 30 % ammattiin opiskelevista on oppisopimuksessa, mutta Lapissa ja Kainuussa heitä on 13 %. Valmistelun aikana ei ole selvitetty työpaikkojen kykyä ottaa vastaan opiskelijoita nykyistä pidemmille jaksoille, joten jatkossakin tarvitaan oppilaitoksia turvaamaan opiskelumahdollisuuksia. Nuorten koulutukseen kuuluvaa kasvattamista ei voi siirtää työpaikan vastuulle.

Reformi uudistaa myös tavan jakaa rahaa koulutuksen järjestäjille. Vuodesta 2018 jopa puolet rahoituksesta perustuu opintosuorituksiin sekä työllistymiseen tai jatko-opintoihin siirtymiseen. Koulutuksen järjestäjät hyväksyvät tuloksista maksamisen, mutta pelkäävät rahoituksen vaihtelevan liikaa vuosittain. Koulutus on pitkäjänteistä toimintaa ja edellyttää ennakoitavaa rahoitusta. Ensi kevään yhteishaun aloituspaikat on päätetty, joten koulutuksen järjestäjät ovat jo sitoutuneet kouluttamaan opiskelijoita kevääseen 2020 asti tietämättä tulevien vuosien rahoituksesta.

Muutokset koskevat eri alojen koulutuksen kustannuserojen huomioimista. Kalleimpien joukossa on luonnonvara-alan koulutus opetusmaatiloineen ja metsäkoneineen sekä tekniikan ja liikenteen alan koulutus. Rahoitusmallilla ei saa vaarantaa ammattitaitoisen työvoiman kouluttamista maaseudun ammatteihin. Samoin on turvattava asuntoloiden rahoitus.

Reformi vai oravanpyörä?

Perusopetuksen oppimistulokset ovat heikentyneet, mikä näkyy ammatilliseen koulutukseen tulevien opiskelijoiden osaamisessa. Tuoreiden PISA-tulosten mukaan jopa 15 prosentilla 16-vuotiaista ei ole tosiasiassa valmiuksia jatkaa opintoja, mutta koko ikäluokasta vastaava ammatillinen koulutus ottaa heidät opiskelemaan.

Reformin perusajatus on tarjota opiskelijoille yksilöllisiä polkuja ammatin hankkimiseen. Samalla rahoituksen leikkaukset vähentävät henkilöstöä, sulkevat toimipisteitä, kaventavat koulutustarjontaa ja pakottavat toiminnan tehostamiseen. Yritykset vaativat opettajilta nykyistä enemmän tukea eli jalkautumista, jos työpaikalla oppiminen lisääntyy. Koulutuksen järjestäjien on tehtävä vähemmällä enemmän.

Elinkeinoelämä uudistuu luovan tuhon kautta, jossa taantuvat alat katoavat ja tilalle syntyy uutta. Peruskoulu, ammatillinen koulutus ja lukio ovat peruspalveluita, joiden uudistamiseen luova tuho ei sovi. Koulutuksen saavutettavuus ei saa riippua suhdanteista. 

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 2.9.

Takaisin