Kaikki resurssit käyttöön ammatillisessa koulutuksessa

30.04.2019

Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko on ollut muutoksessa. Leikkausten keskellä rahaa on pitänyt säästää ja järjestäjäverkkoa tiivistää. On syntynyt isoja yksiköitä. Tämä muutos jatkuu edelleen.

Järjestäjäverkon tiivistämisellä on puolensa. Tilat ja laitteet saadaan tehokkaampaan käyttöön. Hallintoa on mahdollista keventää. Opetushenkilöstön osaamista voidaan hyödyntää laajemmin. Mutta onko jotain jäänyt huomaamatta?

Raha on tiukalla. Mistä löytyisi lisälähteitä? Onko jotain unohdettu? Aiemmin aikuiskoulutusta järjestäneiden organisaatioiden yksi tärkeä rahoitusmuoto on ollut hankerahoitus. Haettavana on ollut niin kansallista kuin kansainvälistäkin rahaa. Hankkeiden myötä myös oma toiminta on kehittynyt. Esimerkiksi työelämän kehittämishankkeet ovat kasvattaneet myös oppilaitosten omaa osaamista. 

Työelämän kehittämistehtävä ja henkilöstökoulutus ovat myös olleet aikuiskoulutusorganisaatioiden tarjottimella. Ne ovat ulkopuolisella rahoituksella toteutettavaa toimintaa, eivätkä ne syö perusrahoituksesta, vaan päinvastoin lisäävät koulutuksen järjestäjän kantokykyä. Nyt olisi tuhannen taalan paikka aktivoitua. Juuri työelämän kehittämisellä samoin kuin henkilöstökoulutuksella on merkittävä rooli alueen elinvoimaisuuden ja erityisesti pienten yritysten osaamisen kehittämisessä. Suomen yrityskannasta yli 93% on alle 10 henkilön yrityksiä. 

Työvoimakoulutuksen ja kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä monilla oppilaitoksilla on ollut jopa vuosikymmenten perinteet. Osataanko tätä osaamista edelleen hyödyntää?

Tämä huoli heräsi etenkin, kun Sipilän hallitus kaavaili kasvupalvelu-uudistusta. Kasvupalvelu-uudistuksen toteutuessa maakunnat olisivat voineet ostaa kasvupalveluja ainoastaan yhtiömuotoisilta tahoilta. Yhtiöittämisvelvollisuuden myötä julkiset palveluntuottajat, kuten kunnalliset oppilaitokset, joko muodostaisivat yhtiöitä tai luopuisivat toiminnasta. 

Mikäli kasvupalvelu-uudistus toteutettaisiin seuraavalla hallituskaudella, se koskisi opettajien ja koulutuksen kannalta erityisesti tutkintoon johtamatonta työvoimakoulutusta ja kotoutumiskoulutusta. Oppilaitoksilla on ollut näissä tähän saakka keskeinen rooli. Esimerkiksi vuonna 2015 yhteensä 120 oppilaitosta tuotti kursseja ja koulutusta TE-keskuksille ja ELY-keskuksille yhteensä 160 miljoonalla eurolla. Kasvupalvelujen myötä raha jaetaan uudelleen ja uusilla säännöillä. Jäävätkö oppilaitokset kelkasta? Kuka tekee työn? Miten käy laadun?

Viimeistään nyt on aika herätä. Vaikka kasvupalvelukokonaisuutta ei tulisikaan, kilpailutetaan tutkintoon johtamaton työvoimakoulutus ja kotoutumiskoulutus edelleen. Olemassa olevaa vankkaa opettajien kokemusta ja osaamista ei kannata heittää hukkaan.

Summa summarum - niukkuutta jaettaessa kaikkia rahahanoja olisi kurkoteltava ja hyödynnettävä. Voittajia olisivat kaikki – koulutuksen järjestäjät, opiskelijat ja työelämä -winwin!

Takaisin