Kaikilla vastuu tukea uusia toimintatapoja

18.05.2021

Joskus on hyvä palata perusasioiden äärelle. Ammatillisen koulutuksen tarkoitus on tuottaa osaamista sekä työelämän että opiskelijan itsensä hyväksi. Lain ammatillisesta koulutuksesta 2 §:stä voi tarkistaa tarkemman kirjauksen. Tämän tarkoituksen pitäisi olla ohjenuora kaikelle sille, mitä koulutuksen järjestämisellä tavoitellaan ja mihin julkisia varoja käytetään.

Ammatillisen koulutuksen vuonna 2018 uudistetun lainsäädännön johtavana ajatuksena on jättää koulutuksen käytäntöjen järjestäminen tahoille, jotka tavoitteiden toteutumisesta myös lain edessä vastaavat. Eli paikallisille koulutuksen järjestäjille. Tavoitteessa on onnistuttu kohtuullisesti, vaikka säännöksiin jäikin turhaa mikromanagerointia.

Erilaisella valtakunnallisella toiminnan sääntelyllä on usein hyviä - tai ainakin hyvältä kuulostavia - tarkoitusperiä. Poliitikkojen on sääntelyn kautta helppo sanoa ”tehneensä jotain”, vaikka todellinen vastuu jääkin koulutuksen järjestäjälle. Sääntelyllä on toki sopivassa määrin omat perustelunsa. Kaikille toimijoille voi olla etua siitä, että on yhteisiä kriteerejä, käsitteitä ja toimintatapoja. 

Käytännön kokemus on kuitenkin osoittanut, että esimerkiksi henkilöstömitoitukset vaikeuttavat palveluiden laadukasta järjestämistä. Voidaankin kysyä, että miksei mitoituksen mukaan olisi jo toimittu, jos se olisi paras tapa järjestää toiminta paikallisesti? Ja onko tosiaan niin, että kaikkialla, kaikissa tapauksissa, valtakunnallinen mitoitus toisi parhaan tavan järjestää palvelu? 

Eikö hyvä ja laadukas palveluiden järjestäminen ole juuri sitä, että pystytään toimimaan joustavasti mm. opiskelijan vaihtelevien tilanteiden mukaisesti? Tai että ns. eletään ajassa ja löydetään uusia parempia toimintatapoja lakisääteisen toiminnan vaatimusten täyttämiseksi? 

Koulutuksen järjestäjien on hyvä tiedostaa mm. työ- ja tekijänoikeuslainsäädännön perusteet ja yleiset periaatteet. Esimerkiksi opettajien työnjaon kehittäminen siten, että opettajat hyödyntävät toistensa oppimateriaaleja, ei vaadi erillistä sopimista kunkin opettajan kanssa tekijänoikeuksista. Tekijänoikeudet ovat ja säilyvät opettajalla ja työnantajalla on ns. normaalikäyttöoikeus (”käyttölisenssi”) työaikana tehdyn materiaalin hyödyntämiseen normaalissa toiminnassaan. 

Työnantajalla on oikeus velvoittaa opettajat jakamaan materiaalinsa oppilaitoksen toiminnassa. Tekijänoikeuksista sopiminen on tarpeen vain, jos tavanomaisen käytön lisäksi aineistoa laajemmin muokataan tai esimerkiksi myydään ulkopuolisille. Ammatillisissa oppilaitoksissa ei ole sellaista vakiintunutta käytäntöä, joka poistaisi yleisen tekijänoikeuksia koskevan työnantajan normaalikäyttöoikeuden oppilaitosten nykyaikaisessa koulutustoiminnassa.

Toivon, että kaikki ammatilliseen koulutukseen vaikuttavat tahot edesauttavat (tai eivät ainakaan pyri estämään) koulutuksen uusien toimintatapojen tukemista. 

KT:n neuvottelupäällikkö Hannu Freund työn ulkopuolella: Kilpailen senioritenniksessä, pelaan shakkia ja soitan kitaraa harrastelijabändissä.

Takaisin