Ilman tavoitetta reformi jää rahoituksen leikkaamiseksi

03.07.2015

Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu ammatillisen koulutuksen reformi, jonka tarkoitus on vahvistaa koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä. Kuulostaa hyvältä, sillä puolella suomalaisesta työvoimasta on ammatillinen koulutus. Valitettavasti reformin sisällöstä on vähän muuta tietoa kuin roisit rahoituksen leikkaukset. Ammatillisen koulutuksen reformi tarvitsee tavoitteen, muuten siitä tulee vain säästöpäätösten välikappale.

Vaalikaudella 2007–2011 Suomi toteutti yliopistouudistuksen, jonka tavoitteena oli parantaa yliopistojen toimintaedellytyksiä kansainvälisessä toimintaympäristössä. Yliopistojen haluttiin reagoivan paremmin toimintaympäristön muutoksiin ja vahvistavan toimintansa laatua ja vaikuttavuutta.

Uudistuksen valmistelu alkoi jo edellisen hallituksen aikana vuoden 2005 lopulla, kun opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti useita selvityksiä yliopistolaitoksen uudistamiseksi. Näiden pohjalta linjattiin hallitusohjelmaa keväällä 2007.

Yliopistouudistuksella oli perinpohjainen valmistelu, jossa hyödynnettiin reformin kohteena olevien yliopistojen osaamista. Valmistelulla oli selkeä tavoite ja sille annettiin riittävästi aikaa. Uudistus meni pieleen vasta, kun yliopistojen rahoituksesta leikattiin. Moni autonomiaansa vahvistanut yliopisto päätyi yt-neuvottelujen ja irtisanomisten tielle. Vahva ideologia ja yhteiskunnallinen tavoite eivät taanneet menestystä, kun uudistukseen toimeenpanoon ei ollut voimavaroja.

OECD julkaisi toukokuussa 2010 analyysin yhteiskunnallisen uudistuksen menestystekijöistä. Yllätys, yllätys! Uudistusten on onnistuakseen perustuttava tietoon ja tutkimukseen. Lisäksi ne tarvitsevat johtajuutta ja riittävästi aikaa valmisteluun ja toimeenpanoon. Uudistuksen kohteena olevien tahojen on oltava aktiivisesti mukana. STTK:n yhteiskuntasuhteiden johtaja Jukka Ihanus, joka toimi pääministeri Vanhasen erityisavustajana, muistutti OECD:n neuvoista juhannuksen alla. Toivottavasti moni päättäjä luki ajatuksella Jukan blogin ja uskaltaa ottaa opiksi.

Sääntelyn purkaminen, josta pääministeri antoi ilmoituksen 24.6, tulee olla ammatillisen koulutuksen uudistamisen ytimessä. Poliittinen tavoite sääntelyn purkamisesta vaatii virkamieskunnalta aivan uutta asennetta. Onko tähän muutokseen kykyä opetus- ja kulttuuriministeriössä, joka on ollut yksi ahkerimpia säädösten valmistelijoita? Yhtä suuri muutos on edessä koulutuksen järjestäjillä, jotka ovat tottuneet ministeriön ja Opetushallituksen määrätietoiseen ohjaukseen.

Mielestäni ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallinen merkitys kasvaa, kun yhä useammalla suomalaisella on mahdollisuus pätevöityä tai hankkia uutta osaamista. Tämä edellyttää joustavaa koulutus- ja tutkintojärjestelmää, joka ylittää oppilaitosten ja työpaikkojen rajat. Samalla on unohdettava ikärajat. Tähän muutokseen ei päästä teknisellä lainvalmistelulla, jolla korvataan nykyiset lait ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta uudella säädöksellä.

Reformi koskettaa yli 180 ammatillisen koulutuksen järjestäjää, yli 30 000 työntekijää ja yli 300 000 opiskelijaa ja oppijaa. Heidän on aidosti osallistuttava valmisteluun, jotta reformi on hyväksyttävissä.

Jukka Ihanuksen blogi: http://ow.ly/OYDpg

Takaisin