Hienosäätöä jatkuvan oppimisen prosessiin

15.02.2022

Noin kaksi vuotta sitten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD arvioi suomalaista koulutusjärjestelmää erityisesti jatkuvan oppimisen näkökulmasta Continuous Learning in Working Life in Finland -nimisessä arvioinnissaan.

Raportissaan OECD esitti kuusi kohtaa, joita Suomen pitäisi parantaa aikuiskoulutuksen tarjonnassaan. Nämä olivat: Suomen pitäisi monipuolistaa koulutustarjontaa ja lisätä sen vastaavuutta työelämän tarpeisiin, vahvistaa osallistumisen kannusteita, parantaa ohjauspalveluita ja käynnistää ns. hakevaa toimintaa erityisesti heikot perustaidot osaavien aikuisille sekä kehittää räätälöityjä koulutuksia. 

Mitä Suomi teki? OECD:n viesti otettiin vakavasti ja luotiin jatkuvan oppimisen suunnitelma. Tuloksena siitä oli Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (JOTPA) perustaminen ja toimenpiteiden käynnistäminen, mm. jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukeskuksen kehittäminen. JOTPA:n toimenpidesalkku vaikuttaa huomattavan samalta kuin OECD:n esittämät suositukset.

Aikuiskoulutuksen nimi on vuosien saatossa vaihdellut, milloin se on ollut elinikäistä oppimista, milloin vain aikuiskoulutusta ja nyt jatkuvaa oppimista. Aikuisten innostamiseksi ja motivoimiseksi on suunniteltu erilaisia hankkeita ja rahoitusmuotoja: esim. Noste-ohjelma tai kansalaisten koulutustilit (mikä ei sittemmin toteutunut).

Erilaisiin lahjapapereihin pakkaamisella tai porkkanoilla ei ole saatu toivottua tulosta aikaiseksi. Nyt kuitenkin tilanne työmarkkinoilla on muuttunut vakavaksi, ja kohtaanto-ongelma raatelee useita aloja. Toisaalta alojen vaatimukset muuttuvat nopeammin kuin oppilaitokset pystyvät niihín vastaamaan, ja toisaalta nyt vailla työtä olevien osaaminen tulee saattaa työelämän nykyvaatimusten tasalle. Myös pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa yhteiskunnallemme kustannuksia, johon käytetyt varat voisi kohdistaa muualle. 

Keskimääräinen koulutuspalveluita käyttävä suomalainen on noin 40-vuotias, hyvän peruskoulutuksen omaava ja nainen. Vailla tutkintoa olevia, heikot perustaidot omaavia on koulutukseen vaikea motivoida, vaikka miten se pakkaisimme kauniiseen pakettiin. 

Mitä pitäisi tehdä? Ammatillinen koulutus nykymuodossaankin tarjoaa erinomaisen alustan jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Pohja jatkuvan oppimisen tarjontaan ammatillisessa koulutuksessa on jo olemassa, ja sitä hienosäätämällä voidaan vastata tulevaisuuden tarpeisiin. Tutkintojen ja tutkinnon osien lisäksi voidaan tarjota myös pienempiä moduuleja (micro credentials). Työvoimakoulutuksessa tähän tarpeeseen vastaa lyhytkestoinen täydennyskoulutus. Koska työmarkkina ja ammatit muuttuvat nopeasti, tarvitsevat yhä useammat koulutusta esimerkiksi ennen siirtymistä uuteen työhön. Työ-koulutus-työ -mallit ovat tulevaisuudessa tavallisia. 

Miksi näin ei jo ole tehty? Ammatillisen koulutuksen uusi rahoitusmalli otettiin käyttöön vuonna 2018 ns. ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. Nyt viidennen reformin jälkeisen vuoden alkaessa on todettava, että rahoitusmalli on jo ajastaan jäljessä, eikä kykene vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmässä voidaan rahoittaa vain koko tutkintoja tai tutkinnon osia suorittavien opintoja. Järjestelmää olisi pikaisesti muutettava niin, että koulutuksen järjestäjä saisi rahoitusta myös ei-tutkintotavoitteisten moduulien järjestämisestä ja suorituksista. 

Tutkintojen perusteet ja näytöt toimivat hyvin tasalaatuisuuden turvaajina, mutta niiden muuttaminen työelämän tarpeiden muuttuessa tulisi tehdä joustavammaksi. Lisäksi ammatti- ja erikoisammattitutkintojen järjestämisedellytyksiä ja rahoitusta pitäisi vahvistaa, että sekä opiskelijat että työelämä oppisivat hyödyntämään niiden tarjoamia mahdollisuuksia. 

Tarjonta synnyttää kysyntää myös koulutusmarkkinoilla, mutta koulutusta pitää jatkuvasti kehittää työelämän vaatimusten mukaan. Sen tulee tuottaa sellaista lisäarvoa, jota vain ammatissa toimiminen ei synnytä. Ei siis voida ajatella, että kaikki oppiminen tapahtuu vain työelämässä ja työpaikoilla, vaan tarvitaan osaamista uudistavia kohtaamisia ja impulsseja normaalin työarjen ulkopuolella luokkahuoneissa tai verkossa.
 

Kouvolan Ammattiopisto Oy:n jatkuvan oppimisen johtaja Leena Kaivola työn ulkopuolella: pelaan golfia, harrastan mökkeilyä (ja siihen liittyviä rakentamisprojekteja) ja luen.

Takaisin