Avoimet kriteerit järjestämisluvalle ja harkinnanvaraiselle rahoitukselle

29.11.2016

Luonnos uudeksi laiksi ammatillisesta koulutuksesta on lausuntokierroksella saanut ristiriitaisen vastaanoton. Esitysten kokonaisvaikutusten arviointia eivät helpota samanaikaiset rahoituksen leikkaukset.

Ehdotuksen vahvuuksia ovat siirtyminen kahdesta yhteen lakiin ja kahdesta yhteen järjestämislupaan. Ammatilliseen koulutukseen tulee yksi tapa suorittaa tutkinto ja henkilökohtaistaa opintopolku. Kumpiakin on nyt kaksi. Nämä ovat oikeita linjauksia ja mahdollistavat toiminnan sopeuttamista alenevaan rahoitukseen.

Valitettavasti lakiluonnoksesta puuttuu suuri koulutuspoliittinen linjaus, jossa määrittyisi ammatillisen koulutuksen tehtävä yhteiskunnassa. Suomen menestys perustuu korkean osaamisen työpaikkoihin, joihin myös ammatillinen koulutus valmistaa ihmisiä. Tällaisella työmarkkinalla väestön koulutustarpeet ovat laajempia kuin rajatun ammattitaidon saavuttaminen.

Vuorovaikutus, yhteistyö ja perustaidot ovat keskeistä ammattiosaamista, jota koulutus kehittää. Nuorten koulutukseen sisältyy paljon kasvattamista. Aikuiset opiskelijat vaativat tukea ja kannustusta, joka ei liity vain ammatin hankkimiseen tai opiskeluvalmiuksien kehittämiseen.

Lakiluonnos korostaa voimakkaasti aiemman osaamisen tunnustamista kouluttamiseen sijaan, mikä ei välttämättä ole opiskelijan tahto. Vaarana on, että osaamisen taso laskee. Tutkinnon suorittajan aiempi osaaminen voi olla tutkinnon perusteiden mukaisella alimmalla hyväksytyllä tasolla, mutta se ei välttämättä riitä työllistymiseen.

AMKE tukee reformin päälinjaa koulutuksen ja työelämän yhteistyön lisäämisestä. Valitettavasti valmistelun aikana yritysten ja työpaikkojen valmiutta ottaa vastaan nykyistä enemmän opiskelijoita oppimaan ja osoittamaan osaamistaan ei ole selvitetty. Myös työnantajat ovat ilmaisseet huoltaan lisääntyvästä koulutustehtävästä.

Työn ohessa kouluttautuminen yleistä ja se voi lisääntyä työelämän muuttuessa. Lainsäädännön on oltava yksiselitteistä, jotta näille opiskelijoille ei tarvitse tehdä koulutus- tai oppisopimuksia, elleivät he ja heidän työnantajansa sitä halua. Koulutus- ja oppisopimuksen määrittelystä ei saa syntyä harmaata aluetta, joka myöhemmin voi johtaa esimerkiksi rahoituksen takaisinperintöihin koulutuksen järjestäjältä.

Luonnos rahoituslaista on pahasti keskeneräinen eikä koulutuksen järjestäjä sen perusteella pysty arvioimaan tulevaa rahoitustaan. Koulutuksen järjestäjät pelkäävät rahoituksesta tulevan ennakoimatonta. Rahoitukseen sisältyy runsaasti harkinnanvaraisuutta, joka vahvistaa opetus- ja kulttuuriministeriön päätösvaltaa koko ammatillisen koulutuksen ohjaamisessa. Tämän vastapainona olisi järjestämislupien ja kaiken harkinnanvaraisen rahoituksen myöntämisellä oltava lakiin perustuvat ja selkeät kriteerit.

Takaisin