Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot pisteytetään

01.02.2016

Edessä on monta kysymystä, kun tutkintorakennetta työstävä Tutke 3 -työryhmä miettii pisteytyksen periaatteita. Pitääkö kaikkien ammatti- ja erikoisammattitutkintojen olla keskenään saman laajuisia? Kuinka laajoja ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista tulee, jos ne säilyvät perustutkinnosta irrallisina tutkintoina? Vaikuttaako mitoitus jatko-opintokelpoisuuteen?

Uuden urakan alkaessa tarvitsemme mittatikun tutkintojen ja niiden osien laajuuden arviointiin. AMKEn toimistolla pohdimme, että ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voisivat vaihdella 90–120 osaamispisteen välillä, kun perustutkinnot ovat 180 pistettä.

Tutkintojen laajuus vaihtelee jo nyt, koska ne tuottavat osaamista erilaisiin ammatteihin. En pidä tarkoituksenmukaisena tutkintojen keinotekoista laajentamista tai typistämistä hallinnollisiin tarpeisiin.

Pisteiden perustana ei ole osaamisen hankkimiseen käytetty aika, vaan kyse on laskennallisesta suureesta. Mielestäni toinen tärkeä lähtökohta on, että pisteillä määritetään tutkinnolla tai sen osalla saavutettavan osaamisen laajuutta, ei tutkinnon tasoa.

Tutkinnon suorittaja kouluttautuu, koska hän haluaa saada uutta, erilaista tai enemmän osaamista. Tämän vuoksi ihmiset ovat läpi näyttötutkintojärjestelmän historian osallistuneet enemmän valmistavaan koulutukseen kuin suorittaneet tutkintoja.

Ammatillisten perustutkintojen laajuus on tosiasiallisesti yhä määritetty opintoihin käytetyn ajan kautta. Kolmevuotinen tutkinto oli aikoinaan 120 opintoviikkoa, joka muuttui 180 osaamispisteeksi ECVET-pisteitä soveltaen. Ajasta irtautuminen alkaa, kun ymmärrämme 60 ECVET-pisteen kuvaavan lukuvuoden, ei kalenterivuoden aikaista oppimista. On myös muistettava, että ammatillisen koulutuksen osaamispisteitä ei pidä rinnastaa korkeakoulutuksen ECTS-pisteisiin.

Hyvin todennäköistä on, että pisteytys kytkee tutkintojen perusteet nykyistä vahvemmin rahoitusjärjestelmään. Kun tutkinnon osien laajuus on määritetty pisteinä, käytetään sitä myös tutkinnon osan tuoman rahoituksen perusteena. Tämä alkaa ohjaamaan tutkintojen perusteiden laatimista, jotta eri osat ovat keskenään tasapainossa.

Katse eteenpäin

Koulutuspolitiikan työryhmissä on laaja yksimielisyys, että aikuisilla tutkinnon osien suorittaminen on tulevaisuudessa yhtä tärkeää kuin koko tutkinnon suorittaminen. Tuolloin ammatillista osaamista kuvaavat tutkinnon osat, jotka voivat irrottautua yksittäisestä tutkinnosta. Näitä tutkinnon suorittaja yhdistelee tarpeidensa mukaisesti. Nykyisissä noin 380 tutkinnossa on noin 200 yrittäjyyden tutkinnonosaa. Voisiko nämä yhdistää yhdeksi yrittäjyyden osioksi?

Me koulutamme jo nyt tekijöitä ammatteihin ja työtehtäviin, joita ei vielä ole, joten uudistustyössä tutkintoja on ajateltava ihmisten ja työelämän tulevaisuuden tarpeista lähtien. Tämä on vaikeaa, koska emme tiedä miten työn tekeminen ja ammatit muuttuvat. Ammatilliset tutkintomme painottuvat yhä teknisiin taitoihin, kun automaation uskotaan lisäävän sosiaalisten ja perustaitojen merkitystä.

PIAAC- ja PISA-tutkimukset ovat paljastaneet, että sadoilla tuhansilla eri-ikäisillä aikuisilla on vakavia puutteita perustaidoissa. Voisiko nykyisistä yhteisistä opinnoista kehittää tutkinnon osan, joka täydentäisi ammatillisia valmiuksia? Toisaalta ”YTO:ssa” jo sisällä olevaa geneeristä osaamista voidaan tuoda ammatillisiin tutkinnon osiin ja tehdä näkyväksi, kun tutkinnon osan mukaisen työn tekeminen edellyttää esimerkiksi matemaattista osaamista ja vuorovaikutustaitoja. Tämä osaltaan edistäisi muodollista jatko-opintokelpoisuutta, jos henkilö ei ole aiemmin suorittanut toisen asteen tutkintoa.

Takaisin