Ammatillisen koulutuksen uudistus on menossa väärään suuntaan

28.05.2016

Suomi on kuulunut pitkään koulutuksen kärkimaihin. Se ei ole sattumaa, vaan on vaatinut johdonmukaista ajassa uudistuvaa koulutuspolitiikkaa ja uskoa osaamisen merkitykseen. Työelämän murros haastaa jälleen uudistamaan ammatillista koulutusta tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Mutta siinä missä ammatillisen koulutuksen uudistustavoitteet on laajasti hyväksytty, reformin yksityiskohdista aletaankin sitten jo montaa eri mieltä.

Vanha viisaus on yhä hyvä ohjenuora tekeillä olevalle ammatillisen koulutuksen uudistustyölle: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Keskeisintä on löytää sellaiset keinot, jolla saadaan aikaan laadukasta koulutusta. Piru asuu usein yksityiskohdissa. Juuri siksi tuntuukin, että tällä hetkellä kukaan ei aidosti hallitse reformia.

Ensinnäkin harva olisi voinut kuvitella, että ammatillisen koulutuksen reformin lähtökohdaksi otettiin pääministeri Sipilän (kesk.) hallituskaudella aloituspaikkojen vähentäminen. Viime hallituskaudella säästöt esitettiin toteutettavaksi yhteistoimintaa lisäämällä ja seinistä säästämällä. Silloinen oppositio, keskusta ja perussuomalaiset, halusivat hylätä uudistuksen, vaikka aloituspaikat olisi pidetty ennallaan. Kun sitten
laki säästöjen ohjauskeinoista kaatui eduskunnan käsittelyssä aikapulaan, jäljelle jäi vain huono vaihtoehto, mikä olisi tarkoittanut mittavien säästöjen tekemistä pelkästään aloituspaikoista leikkaamalla. Tällöin myös hallituspuolueet kokoomusta lukuun ottamatta äänestivät eduskunnassa tätä vastaan. Otin mieluummin pää pystyssä vastaan kritiikin oman esitykseni kaatamisesta, koska torsolla esityksellä olisi pelkästään tasapainotettu valtion budjettia lopettamalla tuhansia aloituspaikkoja.

Eduskuntavaalien jälkeen aloittanut pääministeri Sipilän hallitus linjasi, että aloituspaikoista voidaan kuin voidaankin taas säästää. Vetoomuksista huolimatta koulutuksen ja osaamisen ministeriryhmä päätti muina miehinä viime joulukuussa, että 190 miljoonan säästötarve ammatilliseen koulutukseen toteutetaan vuotta aikaisemmin kuin varsinainen uudistus, ja leikkaus kohdentuu yksistään ammatilliseen peruskoulutuksen kuntarahoitusosuuteen. Kun hallitus päätti samaisena syksynä myös luopua takuukorotuksesta, ammatillisen koulutuksen säästöt nousevat vuonna 2017 noin 230 miljoonaan euroon. Se tarkoittaa rahoituksen vähenemistä 11,5 % edellisvuoteen verrattuna. Erikoista oli sekin, että koulutuksen järjestäjät eivät saaneet sopeuttaa toimintaa epäsopivista toimitiloista luopumalla. Siten ammatillisen koulutuksen järjestäjät joutuvat kuluvana vuonna itse ratkaisemaan, kerätäänkö vuonna 2017 edessä olevat säästöt karsimalla opiskelijamääriä vai leikkaamalla yksikköhintoja. Uudistamisesta ja "kehittämisestä onkin vuodessa tullut vitsinomainen synonyymi leikkauksille.

Olen eri tahoilta kysellyt, kuinka paljon tällä linjauksella menetetään aloituspaikkoja.
Kenelläkään – edes linjauksen tehneillä ei tunnu olevan seuraukset tiedossa. Kun lasketaan vanhat vuosille 2014-2016 tehdyt ikäluokan pienentymisestä johtuvat muutokset ja uuden hallituksen työvoimapoliittisiin määrärahoihin sekä niiden rakenteisiin tehdyt säästöt yhteen, selvää on, että menetämme tuhansia aloituspaikkoja. Jos 190 miljoonan rakennesäästöt toteutuvat kokonaan aloituspaikkoja leikkaamalla, tällöin vaarassa on 18 000 aloituspaikkaa lisää. Seurauksena on väistämättä myös isommat ryhmäkoot ja lähiopetuksen väheneminen, kun myös opettajien määrä vähenee tuhansilla. On myös huomioitava, että ammatilliseen perustutkintoon johtava työvoimapoliittinen koulutus on loppumassa noin puoleksitoista vuodeksi, sillä hallintoalasiirrossa TEM:n ja OKM:n välillä sopua ei vieläkään näy. Koulutuspaikkojen alueellista saatavuutta ei osaa ennustaa kukaan näin sattumanvaraisesti toimimalla.

Ammatillinen koulutus on keskittämisen tiellä tavalla, mitä kukaan hallitse.  Tuoreimpana osoituksena tästä on lisätiedot tulevasta rahoitusmallista. Kun aikaisemmin rahoitusperiaatteeksi riitti opiskelijan paikalla oleminen kahtena laskentapäivänä, tänä päivänä se ei enää riitä. Mutta kohtuus kaikessa: Jos hallituksen alustavat suunnitelmat menevät läpi, perusrahoituksen osuus jäisi vain 40-50 prosenttiin. Perusrahoituksesta ja uutena tulevasta strategisesta rahoituksesta jätettäisiin kuitenkin osa jakamatta. Tällä rahalla on tarkoitus myöhemmin kiittää tai kurittaa koulutuksen järjestäjiä suhteessa niiden omiin ja opetusministeriön tavoitteisiin nähden. Näiden lisäksi on silti tulossa vaikuttavuusrahoitustakin. Epävarmuus lisääntyy hurjasti, kun niin suuri osuus jää harkinnan varaan. Tosiasiassa vallastahan tässä on kyse, kun poliittisesti puntaroidun rahan osuus nousee lähes miljardiluokkaan. Kun koulutusväki toivoi uudistukselta normien purkua, saadaankin tilalle epävakaa rahoitus ja entistä yksityiskohtaisempi ohjaus. Kaikki tämä johtaa massiiviseen ammatillisen koulutuksen keskittämiseen, jonka lopputulosta ei tiedä kukaan.

On pelottavaa, että jatkossa pelkkä raha tulee ohjaamaan ammatillisen koulutuksen uudistusta. Ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikat, koulutusalat ja koulutuspaikkakunnat uhkaavat keskittyä ilman minkäänlaista avoimuutta. Ammatillisen koulutuksen suunnasta päätetään pienellä porukalla suljetussa kabinetissa. Kun samaan aikaan on uudistuksen osana annettu ymmärtää, että kaikki koulutuksen järjestäjät tulevat jatkossa tekemään kaikkea, silloin suuretkaan eivät liian suuria kaatumaan.

Epäselväksi on vielä jäänyt, mitä kehysriihessä tehdyt linjapäätökset ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin muuttamisesta tulevat tarkoittamaan. Ammatillisen koulutuksen yhtiöittäminen ja ammatillisen koulutuksen siirtäminen kunnilta valtiolle eivät voi olla tosissaan otettavia ratkaisuja. Kyse olisi kuntien ja kuntayhtymien omaisuuden sosialisoinnista ja ammatillisen koulutuksen siirtämisestä alueilta hallituksen peukalon alle. Hallituksen on syytä tuoda linjaukset aitoon julkiseen keskusteluun, jotta suomalaiset voivat ottaa seuraavaksi kantaa siihen, laitetaanko ammatillinen koulutus seuraavaksi yhtiöittämishallituksen vasaran alle. Olen perännyt viikkoja vastausta näin olennaisiin kysymyksiin sitä kuitenkaan saamatta. 

Kukaan ei voi olla täysin varma vielä, mitä tapahtuu ammatillisen koulutuksen reformin suhteen. Minusta suunta on väärä. Rahoitus kiristyy ja sen ennustettavuus heikentyy, sääntely tiukentuu ja ohjaus lisääntyy. Koulutuksen alueellinen tasa-arvo kärsii, kun aloituspaikat, koulutusalat ja koulutuspaikkakunnat vähenevät. Aikuiskoulutus uhkaa loppua kokonaan, kun ainakin nuoret on huolehdittava koulutukseen.

Kyllä uudistuksia tehtäessä tulisi huolehtia siitä, että muutoksen keskellä ihmiset voivat kokea turvaa. Tällä hetkellä hallitukselta tulee liikaa puolivalmiita esityksiä. Sen sijaan, että valtion johto tuputtaa ylimalkaisi ja visioita ja muunneltua totuutta, päätösten pitäisi perustua faktapohjaiseen tietoon ja huolelliseen valmisteluun, ja niille tulisi hankkia laaja hyväksyntä.                     

Takaisin