Ammatillisen koulutuksen järjestäjät = ihmelääke osaajapulaan?

12.10.2023

Osaajapula vaivaa Suomen elinkeinoelämää. Työnantajat kirittävät ammatillisen koulutuksen järjestäjiä reagoimaan ripeästi ja kouluttamaan nopeasti, mistä kertoo usealtakin työnantajalta kuulemani yllä oleva sitaatti. Monien rekrytointiongelmien taustalla on, että työnhakijoiden osaaminen ei riitä alan vaatimuksiin ylipäätään tai erityisesti jonkin tietyn työpaikan tehtäviin. 

Nuorten, ensimmäiseen ammattiinsa opiskelevien osaamisesta olisi kannettava erityistä huolta. He kohtaavat samat osaamisvaatimukset kuin alalla jo olevat, mutta heillä ei ole vielä pitkää työkokemusta takanaan. Mikä neuvoksi, jotta nuorten osaaminen riittäisi työmarkkinoilla?

Väittelen lokakuun 27. päivänä Helsingin yliopistossa kasvatustieteen tohtoriksi toisen asteen tekniikan alan ammattikoulutuksesta valmistuvien osaamistarpeista ja osaamisen kehittymisestä. Väitöstutkimuksessani tarkastelen, mitä ammattialarajat ylittävää osaamista eli niin sanottuja laaja-alaisia kompetensseja ammattiin valmistuvat nuoret tarvitsevat, mitä he tosiasiassa oppivat ja kuinka osaamisen kehittymistä voidaan tukea. 

Esimerkiksi sosiaaliset taidot, motivaatio työntekoon sekä kyky ja halu oppia ovat tärkeitä ammatista riippumatta, jotta työntekijä voi sopeutua yhteiskunnan ja työelämän väistämättömiin muutoksiin ja toimia niissä aktiivisesti. Näkökulmia osaamistarpeisiin on kuitenkin useita. Omassa väitöstutkimuksessani olen siksi tutkinut niin opiskelijoiden, työnantajien kuin ammattiopettajienkin näkemyksiä nuorten osaamistarpeisiin ja osaamisen kehittymiseen. 

Väitöstutkimukseni tulosten mukaan sekä työnantajat että ammattiopettajat odottavat nuorilta ammattiin valmistuvilta likimain samankaltaista osaamista. Itse ammattialan perusosaamisen lisäksi nuoret tarvitsevat työllistyäkseen vankat laaja-alaiset kompetenssit kuten myönteisiä asenteita työntekoon, sosiaalisia taitoja sekä kykyä ja halua oppia. 

Ammattiin valmistuvat opiskelijat ovat osaamiseltaan hyvin eritasoisia. Osa opiskelijoista on huippuja mutta huolestuttavan usean osaaminen on heikkoa. Moni näistä osaamiseltaan heikoista on päässyt jo peruskoulun läpi riittämättömällä osaamisella toisen asteen opintoihin. Työnantajien ja opettajien mukaan jotkut nuoret myös suhtautuvat halveksien toisia ihmisiä kohtaan. He eivät pääse työpaikalle harjoittelemaan – saati aikanaan töihin.

Tutkimustulosteni mukaan oppimisympäristö voi kuitenkin suuresti edesauttaa ammattiopiskelijoiden oppimista. Kun opiskelijat saavat kouluttajiltaan koululla ja työpaikalla tasavertaisesti tukea ja kannustusta sekä kokemuksen myönteisestä oppimisilmapiiristä, voivat he selättää epävarmuutensa ja vaikeutensa. Kun toivo kehityksestä saa opiskelijan mielessä vallan, voivat pedagogisesti kyvykkäät ammattiopettajat koululla ja työpaikkaohjaajat työpaikoilla tehdä ihmeitään.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjillä kautta Suomen on tässä kilven kiillotuksen paikka. Tutkimustulosteni mukaan koulutuksen järjestäjät ja erityisesti niiden aktiiviset ammattiopettajat ovat tärkeitä sillanrakentajia opiskelijoiden ja työelämän välillä. Ammattiopettajat myös tietävät, minne työpaikoille siltoja ei kannata rakentaa. Osalla työpaikoista on tarjolla opiskelijoille lähinnä toissijaisia töitä, joissa ammattitaito ei kehity, eli opettajaslangilla sanottuna ns. pakinkantoa.

Työelämän osaajapulan tyydyttämisen sijaan tulisikin puhua enemmän opiskelijoiden tarpeisiin vastaamisesta. Opiskelijoita on kyllä hyvä kannustaa aloille, joille he voivat työllistyä, mutta fokuksen tulee olla opiskelijan tulevaisuudessa. On tärkeää, että opiskelija saa ammattiopinnoista mukaansa sekä ammattiosaamista että laaja-alaisia kompetensseja, joilla hän voi sopeutua ja toimia, kun maailma ympärillä väistämättä muuttuu. Vankan osaamisen kehittymiseksi nuori tarvitsee riittävän pitkäkestoista, monipuolista ja säännöllistä koulutusta. Hänen pitää voida epäonnistua ja nousta uudelleen. Hänen pitää myös saada valmiudet ja kelpoisuus jatko-opintoihin, jotta voisi rakentaa itselleen vielä entistä vahvempaa osaamista ja hyvää elämää.

Kaiken kaikkiaan osaajapulaan vastaamisessa ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat elintärkeitä, koska ne sekä niiden ammattitaitoinen, pedagogisesti kyvykäs henkilökunta tarjoavat kaikille opiskelijoille tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Vaativaan, monipuoliseen ja tasavertaiseen kouluttamiseen kykeneviä yrityksiäkin on ja ne tekevät hienoa työtä, mutta ne eivät kykene kouluttamaan kaikkia Suomen ammattiopiskelijoita. Ammatillisen koulutuksen järjestäjät sen sijaan kykenevät. Väitöstutkimukseni myötä toivotan AMKEn jäsenille henkilökuntineen menestystä tärkeässä tehtävässänne!

Helsingin yliopistolla projektisuunnittelijana ja tutkijana työskentelevä Sami Löfgren työn ulkopuolella: Vapaa-ajallani minut saattaa bongata kuntosalilla, kielikurssilla tai soittamassa harmonikkaa ja pianoa, mutta useimmiten kuitenkin lasten kanssa leikkipaikalla.

***

KM Sami Löfgrenin väitöskirja “Learning domain-general competencies in upper-secondary initial vocational education and training: student, employer and teacher perspectives” tarkistetaan Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4. kerros) perjantaina 27.10. klo 12. Tilaisuus on suomenkielinen ja sinne on vapaa pääsy. Tilaisuutta voi seurata myös etänä seuraavan linkin kautta: https://video.helsinki.fi/unitube/live-stream.html?room=l71 

Tilaisuuden tapahtumasivu Helsingin yliopiston tapahtumakalenterissa

Takaisin