Ammatillinen polku on rikas ja mahdollisuuksia täynnä

20.03.2023

Eduskuntavaalien alla on ollut hämmentävää seurata keskustelua siitä, miten panokset Suomen koulutusjärjestelmään pitäisi kohdistaa. Mieleeni on noussut kysymys, tunnetaanko ammatillisen koulutuksen nykypäivää ja mahdollisuuksia. Ammatillisen koulutuksen rikas ja monipuolinen maailma näyttää avautuvan nykyisessä laajuudessaan yhä yllättävän harvalle päättäjälle.
 
Nuorten perusosaamisesta ja hyvinvoinnista ollaan aiheesta huolissaan, mutta Suomen kilpailukyvyn ainoaksi pelastajaksi mainitaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen. Samaan aikaan Keskuskauppakamarin yrityksille tekemässä kyselyssä ilmeni, että määrällisesti eniten pulaa on ammatillisen koulutuksen saaneista. Tämä on jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. 

Ammatillinen koulutus on tehokas reitti työelämään, ja vaikka korkeakouluopintoihinkin niille nuorille, joille käsillä tekeminen ja käytännön tekemisen kautta oppiminen on luontaista. Huippuammattilaiseksi pääsee myös ammatillista polkua. Suomen koulutusjärjestelmässä ei ole umpiperiä. 

Ammatillisesta koulutuksesta puhuttaessa unohdetaan koulutuspolun moninaisuuden rinnalla usein aikuiset opiskelijat. Ammatillinen koulutus yhdistetään kiinteästi laajennettuun oppivelvollisuuteen ja nuorten ammattikoulutukseen, mikä toki onkin yksi tärkeä tehtävä. Samaan aikaan aikuisten määrä ammatillisessa koulutuksessa kasvaa. Joillain alueilla ja aloilla valtaosa opiskelijoista on jo aikuisia, myös kasvukeskuksissa. 

Erityisesti jatkuvan oppimisen rooli työikäisen väestön osaamisen kehittämisessä on kasvussa, eikä se tarkoita läheskään aina korkeakouluopintoja. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen ja niiden tutkinnon osien vahvuudet on syytä muistaa.

Vieraskielisen työvoiman koulutuksen, ja työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton merkitys osaajapulaan vastaamisessa on kaikkien tilastojen valossa keskeistä. Oli Suomeen muuttamisen syy mikä tahansa, on tärkeää poluttaa maahanmuuttajia ja jo muuttaneita mahdollisimman ripeästi ja tehokkaasti työelämään. Kuuluminen työyhteisöön vahvistaa integroitumista ja on yhteiskunnallisesti merkittävää. 

Olemme syrjäinen ja vaikeakielinen maa, ja jos haluamme osaavaa työvoimaa tukemaan Suomen tulevaisuutta, työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton avulla tätä voidaan tukea. Byrokratian ja lupaviidakon keventämistä kylläkin tarvitaan. 

Ammatillisen koulutuksen panostustarpeet esitetään usein lähiopetustuntien lisäämisen kautta. Ehkä korona-aika on saanut meidät unohtamaan reformin myötä tulleen osaamisperustaisuuden ja henkilökohtaistamisen perimmäisen ajatuksen. Sen ideanahan tiivistetysti on, että tunnistetaan ja tunnustetaan jo olemassa oleva osaaminen, ja osaamisperustaisuuden kautta määritellään kullekin, mitä osaamista tarvitaan lisää ja miten se parhaiten tehdään. Lähiopetus on joillekin tarpeellista enemmän ja pidempään kuin toisille, ”yhden koon sukahousut” eivät tässäkään tapauksessa ole paras ratkaisu. Lähiopetus ei saa myöskään olla hidaste valmistumiselle. 

Nuorten hyvinvointi näyttäytyy julkisessa keskustelussa kahtiajakoisena: puhutaan lukiolaisten jaksamisesta ja korkeakouluvalintojen paineista sekä toisaalta oppimisvaikeuksista ja perustaitojen puutteista ammatillisen koulutuksen puolella. Kuva on kovin musta, kategorisoiva ja painottaa ongelmia. Niitä ei pidä väheksyä, ja erityisesti mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja ennaltaehkäisevää työtä on vahvistettava. 

Tämän kaiken keskellä näen ammatillisen koulutuksen toimijat tärkeässä roolissa oikean tiedon levittäjinä ja positiivisten tarinoiden kertojina. Haastan muutkin, ja etenkin median, jakamaan tarinoita lahjakkaista ammattiin opiskelevista ja valmistuneista nuorista ja aikuisista. Positiivisia kasvutarinoita opinpolun varrelta on runsaasti. Tässä ajassa tarvitaan ennen kaikkea myönteistä virtaa ja toivoa. 

Tampereen seudun ammattiopisto Tredun johtaja Kirsi Viskari työn ulkopuolella: Olen kolminkertainen hockeymom, joka pyrkii huolehtimaan kunnostaan ja rakastaa neulomista ja kasvihuoneessa puuhailua. 

Takaisin