Ammatillinen koulutus vastuunkantajana

23.11.2023

Lokakuussa uutisoitiin Keskuskauppakamarin toteuttamasta kyselystä, jonka mukaan lähes 40 % yrityksistä kokee, että ammattiin valmistuneiden osaaminen ei vastaa työelämän tarpeita. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi tulisi kyselyn tulosten mukaan yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä tiivistää sekä kehittää koulutuksen sisältöjä. Tästä ei varmasti kukaan ole eri mieltä ja vuoropuhelua työelämän kanssa voidaan aina parantaa. Toki se edellyttää aktiivisuutta ja yhteistyöhalua myös yrityksiltä. 

Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmää ollaan uudistamassa, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Tavoitteena on eriyttää oppivelvollisten rahoitus ja jatkuvan oppimisen rahoitus sekä muuttaa painotusta koulutuksen vaikuttavuuteen läsnäolon sijaan. Ammatillisen koulutuksen tehtävä on tuottaa osaajia yhteiskunnan tarpeisiin, joten koulutuksen vaikuttavuuden, eli työllistymisen ja jatko-opintoihin jatkamisen tuleekin olla keskeinen tavoite.

Rahoitusjärjestelmää uudistettaessa on hyvä kiinnittää huomiota myös niihin lieveilmiöihin, joita oppivelvollisuuden laajentaminen toi tullessaan. Useissa oppilaitoksissa kamppaillaan mm. lisääntyneen levottomuuden ja poissaolojen kanssa. Jos oppivelvollinen ei suoriudu lukiossa, hän siirtyy ammatillisiin opintoihin ja näin tapahtui toki myös ennen oppivelvollisuutta. Mutta mikäli oppivelvollinen ei suoriudu ammatillisessa koulutuksessa, hän silti pysyy ammatillisessa koulutuksessa. Kurinpitotoimet ovat tehottomia, koska opiskelijan erottaminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Ensisijaisesti tilalle pitäisi löytää soveltuvampi oppimisympäristö.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opetus- ja ohjaushenkilöstön aikaa kuluu lukemattomia tunteja niiden opiskelijoiden asioiden hoitamiseen, joita opiskelu ei syystä tai toisesta kiinnosta tai niiden suorittamiseen ei ole edellytyksiä. Ammatillinen koulutus kantaa nyt suuren yhteiskunnallisen vastuun myös eräänlaisena ”päivähoitopaikkana”. Erilaisten elämänhallinnan haasteiden kanssa kamppailevien opiskelijoiden auttaminen edellyttää myös laajemmin erilaista osaamista, kuin opetus- ja ohjaushenkilöstöltä on aiemmin odotettu. 

Ammatillisten oppilaitosten tehtävä on varmistaa myös motivoituneiden ja taitavien opiskelijoiden oikeus ammatin oppimiseen. Nyt opetus- ja ohjaushenkilöstön aikaa kuluu liikaa niiden kaitsemiseen, jotka eivät ole valmiita toisen asteen opintoihin. Samalla kärsii myös yhteistyö työelämän ja yritysten kanssa sekä koulutusten sisältöjen kehittäminen. Opetushenkilöstöllä tulisi olla mahdollisuus keskittyä ammatin opettamiseen sekä opetuksen kehittämiseen, jotta lopputuloksena meiltä valmistuisi laadukkaan koulutuksen saaneita opiskelijoita, jolloin osaaminen vastaisi paremmin myös työelämän tarpeita. 

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta on toki hyvä asia, ettei ammatillisia opintoja juurikaan enää keskeytetä. Ammatillisissa oppilaitoksissa on kuitenkin nyt aiempaa enemmän opiskelijoita, joiden opiskeluvalmiudet ovat heikot ja erityisen tuen tarve on kasvanut merkittävästi. Kun ammatillista koulutusta kritisoidaan siitä, ettei se vastaa parhaalla mahdollisella tavalla työelämän tarpeita, on hyvä muistaa myös ne lähtökohdat, joista työtä tehdään. Ja kokonaisuudessaan asia on meidän kaikkien yhteinen, niin koulutuksenjärjestäjien kuin työelämänkin.

Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän elinvoimajohtaja ja Faktia Oy:n toimitusjohtaja Tanja Paassilta työn ulkopuolella: Katselen maailmaa uteliaana ja nautin erityisesti luonnosta, käsillä tekemisestä ja hyvästä ruuasta. Suurta iloa minulle tuottaa chihu-poika, jonka kanssa kohdataan jatkuvasti monia ”jännittäviä” asioita.

Takaisin