13.05.2024
Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2024 sivistyksen teemavuodeksi. Myös ammatillisen koulutuksen tehtävä on tukea opiskelijoiden kehitystä sivistyneiksi ihmisiksi. Miten meidän tulisi ymmärtää sivistys nykyään, kun tekoäly, digitalisaatio ja automatisaatio ovat osa elämäämme ja työelämää? Kun pyrimme ratkomaan kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä, ja kun elämme hyvin yksilöllisyyttä korostavaa aikakautta.
Sivistyskäsitteellä tarkoitettiin aiemmin ennen kaikkea käytöstapoja. Myöhemmin 1800 luvun loppupuolella käsite sivistys liitettiin läheisesti koulutukseen ja opiskeluun. Sivistys liittyi oppineisuuteen ja yläluokkaisuuteen. 1800–1900- lukujen taitteen tulevaisuusoptimismin yhteydessä sivistykseen liittyi näkökulma uuden teknologian mukanaan tuomasta paremmasta maailmasta.
Suomalaista koulutusta kehitettäessä haettiin vaikutteita Suomea taloudellisesti kehittyneemmistä maista, joita usein kutsuttiin sivistysmaiksi. Ammatillinen koulutus sai vaikutteita erityisesti saksalaisesta reformipedagogisesta liikkeestä, jossa oppimisen keskiössä oli lukemisen rinnalla käytännön toiminta. Sivistyskäsitteeseen liittyi oppilaan toiminnallisuus ja aktiivisuus, jota voitiin soveltaa kaikessa koulutuksessa.
Johan Vilhelm Snellman moitti Suomalaista elinkeinoelämää laaduttomaksi ja tehottomaksi. Muutoksen tekemiseen ei riittänyt pelkästään akateeminen tieto vaan sen rinnalle tarvittiin käytännön taitoa ja osaamista. Tämän tuli näkyä myös koulutuksessa.
Kansanopetuksen kehittäjänä tunnettu Uno Cygnaeus puolestaan korosti koulutuksen kasvattavaa tehtävää. Sivistykseen liittyi henkilön kehittyminen vapaan tahdon kautta. Käsityöopetuksella kansakoulussa oli kasvatuksellinen tehtävä, mutta ei ammattiin valmentava tehtävä. Suomeen rakentuikin vahvasti kahtiajakoinen koulutus; sivistävä ja arvostettu teoreettinen koulutus ja sivistysnäkökulmasta vähemmän arvostettu ammattiin valmentava koulutus.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli jälleen muutoksessa. Maatalousyhteiskunta muuttui teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Professori Oiva Kyöstiö halusi madaltaa koulutuksen jyrkkää sivistysjakoa. Koulussa hankitut tiedot ja taidot olivat yhdelle yleissivistävää toiselle ammattiin kuuluvaa tilanteen mukaan. Myös henkilön ammatikseen tekemä työ saattoi olla sivistävää, mikäli työ ylläpiti ruumiillista ja henkistä virkeyttä, toi tekijälleen sosiaalista arvonantoa, oli henkisesti mielekästä ja jossa henkilö pystyi kehittämään itseään ja työtään muuttuvissa olosuhteissa. Nykyisin puhutaan jatkuvasta oppimisesta, jolloin päivitetään osaamista koulutuksen kautta tai opitaan uutta alati muuttuvassa työelämässä. Näin ollen työntekoon tulisi vahvasti liittää sivistyselementti, kun työskentelemme vuorovaikutuksessa toisten työntekijöiden, asiakkaiden, robottien tai tekoälyn kanssa.
Sivistykseen usein liitettyjä määreitä ovat olleet henkilön kiinnostus itsensä tiedolliseen ja taidolliseen kehittämiseen, totuudellisuuden tavoittelu sekä aktiivinen ja vastuullinen toiminta laajemman yhteisön parhaaksi. Usein sivistykseen on liitetty myös sivistyneet käytöstavat.
Nykyisin emme juurikaan puhu sivistyneistä tai sivistymättömistä kansoista. Sivistyneistön ja muun kansanosan välinen ero vielä esiintyy, mutta olisiko kuilu madaltunut koulutustason laajennuttua. Yhteiskuntamme on jälleen teknologisen murroksen keskellä. Ihmisten välinen kanssakäyminen on keskittynyt sosiaalisen median valtaväylille. Muutokset ovat globaaleja ja ratkaisut tulee tehdä yhdessä.
Sivistyskäsitteeseen voisikin liittyä kyvykkyys toimia kanssaihmisten kansa rakentavassa vuorovaikutuksessa erilaisissa tilanteissa sekä kyky hahmottaa näky toivottavasta henkilökohtaisesta ja yhteiskunnallisesta tulevaisuudesta, ja aktiivinen toiminta toiminnasta niihin pääsemiseksi. Snellmanin ajatuksilla sivistyksestä ja koulutuksesta on käyttöä myös tänään. Tarvitsemme ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutus mukaan lukien sekä akateemista koulutusta rinta rinnan yhtä arvokkaina ja arvostettuina toteuttamaan sivistyneen muutoksen, jossa yhdistyvät akateeminen tieto, uusiutuva käytännön osaaminen ja innovaatiot, sekä rakentava vuorovaikutus kanssaihmisten kanssa.
Ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja, emeritus Jari Laukia vapaa-ajalla: kirjoittamisen lisäksi ulkoilen kesät talvet, teen metsätöitä ja olen jälleen paneutunut valokuvaamiseen. Matkustan mielelläni erilaisiin historiasta kiinnostaviin paikkoihin.
Jari Laukia
Filosofian tohtori, Ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja, emeritus
