Ajetaanko ammatillisen koulutuksen jatkuvaa oppimista alas?

24.05.2024

Ammatillisen koulutuksen puitteissa tapahtuvaan jatkuvaan oppimiseen on panostettu ainakin näyttötutkintojärjestelmän luomisesta lähtien, eli 30 vuotta. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittaminen tarjoaa tänä päivänä ammattiosaajille oivan tavan päivittää ja kehittää aiemmin hankittua osaamista. Yksilöiden kehittymisen myötä myös monet yritykset ovat saaneet nostetta toiminnalleen.       

Pääministeri Orpon hallitus päätti huhtikuussa, että opetusalan säästötoimet kohdistetaan nimenomaan jatkuvaan oppimiseen, eli aikuisopiskelijoihin. Aiemmin vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneisiin kohdistuvaa rahoitusta aiotaan leikata 100 miljoonaa euroa. Muutos osuu pahasti osaamisen kehittämiseen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että yksilön polku oman alan syventäviin ammatillisiin opintoihin vaikeutuu.  

On aiheellista kysyä, miten päätös vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn. Samalla lienee myös paikallaan palauttaa mieliin, että Suomen kilpailukyvyn nostaminen on yksi hallituksen pääprioriteeteistä. Hallituksen tavoitteet ja toimet ovat keskenään ristiriidassa.  

Jos jostain on leikattava, niin ei ainakaan perusopetuksesta. Tästä olen täysin samaa mieltä. On kuitenkin lähes mahdotonta mieltää jatkuvaa oppimista järkevänä säästökohteena. Kotimaiset yritykset ovat mm. kauppakamarien selvityksessä tuoneet esille, että erityisesti ammattiosaajista on työvoimapulaa. Kansainvälisestäkään näkökulmasta katsottuna Suomen tilanne tuskin paranee, mikäli jäämme jatkuvassa oppimisessa ja houkuttelevien urapolkujen mahdollistamisessa jälkeen.  

Ei varmasti pitäisi katsoa peruutuspeiliin, mutta joskus sekin saattaa olla aiheellista. On nimittäin vaikeaa olla havaitsematta harmaita pilviä, jos tarkastelee jatkuvan oppimisen kehityskulkua vaikkapa vuodesta 2018. Itse asiassa juuri vuonna 2018 toteutetun ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä nuorten ja aikuisten koulutuksen lainsäädännöt yhdistettiin.  

Suurin osa alan ihmisistä piti ratkaisua kohtuullisen hyvänä, mikä selittynee mm. sillä, että jatkuvalle oppimiselle tuntui löytyvän edellytyksiä uudelleenjärjestelystä huolimatta. Reilut kuusi vuotta suurten muutosten jälkeen hallitus on nyt kuitenkin valmis leikkaamaan olennaisesti jatkuvan oppimisen toimintaedellytyksistä.  

Hallituksen huhtikuun kehysriihen jälkimainingeissa kävi ilmi, että opetusministeriön ylimmät virkamiehet olivat esittäneet ammatilliseen koulutukseen huomattavasti 100 miljoonaa euroa suurempia leikkauksia. Opetusministeri Henriksson joutui omien sanojensa mukaan ”lyömään nyrkkiä pöytään” estääkseen hallitusta tekemästä todella kohtalokkaita päätöksiä.  

Tilanne vaikutti ulospäin varsin sekavalta ja siitä jäi ammatilliselle koulutuskentälle jopa pelonsekainen jälkimaku. Nähtiinkö nyt vain alkusoittoa? Milloin seuraava ”tilanteen pakottama” leikkauspäätös julkistetaan? Toipuuko jatkuva oppiminen? Mitä tapahtuu alanvaihtajien koulutuksille? Ja ovatko päättäjät ymmärtäneet, että ainakin vielä ammatillisen koulutuksen opiskelijoista yli 60 prosenttia on yli 20-vuotiaita? 

Kevään tapahtumiin on suhtauduttava uhkakuvia sen enempää maalailematta, mutta vakavasti. Ammatillinen koulutus kokonaisuudessaan tarvitsee työrauhaa ja uskoa siihen, että mattoa ei vedetä osaamisen kehittämisen jalkojen alta.            

AMKEn asiantuntija Peter Pahlman työn ulkopuolella: olen tennisentusiasti ja metallimusiikin ystävä. Lisäksi viihdyn hyvin ruotsalaisten dekkarien parissa.  

Takaisin