Osallisuus on otettava vakavasti

29.06.2016

Ammatillisten koulutuksen erilaisissa kyselyissä ja selvityksissä on yksi toistuva piirre. Ammatillisen koulutuksen opiskelija ei koe tulevansa kuulluksi. Opiskelija ei koe voivansa vaikuttaa. Hän ei koe olevansa osallinen. Viimeisimpänä tämä viesti näkyi OSKU ry:n laajasta (1100 henkilöä) kattavasta Unelmien Amis -selvityksestä. Tuon tutkimuksen tulos - vain kolmasosa kokee voivansa vaikuttaa oppilaitoksen asioihin - on linjassa muiden saman aihepiirin kyselyihin. Syitä ja syyllisiä löytyy varmasti sepistä ja sylttytehtaista, mutta viesti on otettava vakavasti.

Osallisuus on tunne, joka syntyy, kun saa olla jäsen jossakin yhteisössä. Ammatillinen oppilaitos voi olla tällainen yhteisö. Osallisuus ei ole samaa kuin osallistuminen. Osallisuus ilmenee arvostuksena, tasavertaisuutena, luottamuksena sekä mahdollisuutena vaikuttaa yhteisöissä.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikassa osallisuutta on lisätty viime vuosina huomattavasti. Jo kolmivuotiaat osallistuvat palautteenantoon tai päätöksentekoon päivän ohjelmasta. Peruskoulun uusi opetussuunnitelma todentaa muutoksen peruskoulussa. Nyt toisen asteen on tärkeä huomata, että meille on siirtymässä ikäluokka, jolle on ominaista saada osallistua, päättää, valita ja vaikuttaa.

Kun kansanedustaja kysyy, miten ammatillisessa oppilaitoksessa toimii opiskelijakunta tai kun hän haluaa tiedon siitä, miten opiskelija itse vaikuttaa oppilaitoksessaan, hänelle ei riitä vastauksi, ettei oikein mitenkään.

Oikea osallisuus tehdään työsaleissa, luennoilla, asuntoloissa tai ruokaloissa, joissa opiskelija voi kokea tulevansa kuulluksi. Opettajalla on siis keskeinen rooli. Tarvitsemme uudenlaisia osallisuutta tukevia työtapoja. Älypuhelimet ja digitaaliset oppimisympäristöt ovat tuoneet äänen ja mahdollisuuden niillekin, joille puhuminen ryhmän edessä on ollut vaikea. Opettajien lisäksi johdon asenne ja toimintatavat joko lisäävät tai vähentävät osallisuuden kokemusta. Juttu on siis meidän kaikkien.  

Koska osallisuuden kokemuksella ja ihmisten hyvinvoinnilla on kohtalon yhteys, niin eheän yhteiskunnan ja terveemmän työelämän luominen rakennetaan erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa. Osallisuuden vastakohta on osattomuus ja osattomuutta voidaan ehkäistä juuri osallisuuden kokemuksilla. Tehtävä on siis meidän.

Myöskään vaikuttamiseen oppiminen ei ole turha taito. Tarvitsemme tulevaisuudessakin ammatillisen koulutuksen käyneitä kansanedustajia ja ministereitä, meidän naisia ja miehiä. Istuvan hallituksen ministereistä kaksi on tullut Lukiolaisten Liiton kautta. Myös ammatillisen koulutuksen tehtävä on kasvattaa yhteiskunnasta kiinnostuneita, aktiivisia kansalaisia, jotka löytävät paikkansa rakentamassa tätä maata. Minusta olisi upeaa, jos näkisimme aktiivisen opiskelijamme kymmenen vuoden kuluttua ammatti-, työnantaja tai yrittäjäjärjestömme huipulla. Otetaanko haaste vastaan?

Lisätietoa osallisuudesta https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus

Osku ry:n Unelmien Amis -tutkimus, erityisesti s. 36, https://issuu.com/osku_ry/docs/unelmienamis

Takaisin