Mietteitä hallitusohjelman jälkeisessä Suomessa

01.06.2015

Vaalilupausten vastaisesti koulutukseen, erityisesti toiselle asteelle tulee isoja leikkauksia. Sitä osattiin odottaa. Hyvänä pidän linjausta, jossa nuorten ja aikuisten ammatillista koulutusta tarkastellaan kokonaisuutena OKM:n alaisuudessa. Toivon, että synergiaedut pystytään hyödyntämään ja käyttämään vähenevä raha tehokkaasti. Toki aikuisille ja nuorille tulee tarjota koulutusta omista lähtökohdistaan.  

Kun resurssit vähenevät, on entistä tarkemmin mietittävä mihin ne käytetään ja onko nykytilanteessa korjattavaa. Miten esim. olemassa olevaa infraa pystytään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti. Seinistä ei kannata maksaa turhaan. Opiskelijan kannalta on oleellista, että hänellä on oikeus tarpeittensa mukaiseen ammattitaitoisen ja kelpoisen opettajan opetukseen ja ohjaukseen. Niihin kannattaa satsata. Silloin varmistetaan laaja-alainen osaaminen, jolla muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa selviytyy ja pystyy oppimaan uutta.

Maakunnissa hyvin alkanutta pohdintaa toisen asteen kokonaisuuden toteuttamisesta tulevina vuosina on jatkettava. Tarkastelua kannattaa tehdä maakunnan tasolla yhdessä kaikkien toimijoitten kanssa. Koulutuksen kohtuullinen saavutettavuus on säilyttävä.  Eri puolilla Suomea tulee varmasti olemaan erilaisia alueen tarpeista lähteviä ratkaisuja. Koulutuksen saatavuus on myös turvattava joka puolella Suomea.

AMKE on esittänyt kesän ottamista käyttöön opiskelussa. OAJ on valmis neuvottelemaan työaikakokeiluista. Joitain sellaisia on jo käynnissä yksityisellä opetusalalla. Kainuun kokeilu ikävä kyllä päättyi joku vuosi sitten, mutta ei OAJ:n halusta.

Hallitusohjelmaneuvottelujen aikana liikkui villejä huhuja ammatillisen koulutuksen lyhentämisestä kahteen vuoteen. Onneksi sellaista linjausta ei ole ohjelmassa. Opetuksen ja ohjauksen määrän putoaminen ja opiskelijan itsenäisen opiskelun lisääntyminen aivan tolkuttomaksi on antanut pohjaa lyhentämispuheille. Siinä koulutuksen järjestäjät saavat katsoa peiliin.

Koulutuksen siirtäminen merkittävästi työelämän vastuulle, esim. 2 + 1 mallin laaja käyttö, mietityttää. Miten työelämä pystyisi vastaamaan nykyistä laajemmasta opiskelijajoukosta ja opettamaan yhden vuoden tavoitteet, kun se ei tahdo selvitä puolen vuoden työssäoppimisjaksoista? Työelämän ja oppilaitoksen yhdessä toteuttamia kokonaisuuksia ja oppimisympäristöjä kuitenkin kannattaa kehittää mielellään niin, että kokonaisuus on opettajan hanskassa. Silloin kaikki osat nivoutuvat vahvaksi ammattiosaamiseksi. 

Koulutuspolitiikassa on muistettava, että koulutuksella on aina ja kaikilla asteilla myös sivistystehtävä, ammatillisessa koulutuksessa erityisesti ammattisivistyksen rakentaminen. Pelkän ”bulkkityövoiman” tai ”valmiin kaman” tuottaminen työpaikoille ei ole kenenkään etu.  

Koulutusjärjestelmä on kokonaisuus, jonka osat ovat sidoksissa toisiinsa. Esim. Tampereen ammattikorkeakoulun ensisijaisista hakijoista 50 %:lla on tänä keväänä ammatillinen tutkinto ja keskimäärin AMK-opiskelijoista 34 %:lla on ammatillinen tausta. Jos toisen asteen ammatillisen koulutuksen tasoa ja osaamispohjaa heikennetään, tulee myös AMK:n tilanne muuttumaan. Toisaalta, jos TAMK yhdistyisi Tampere3 -hankkeen linjauksen mukaisesti yliopistojen kanssa osaksi yliopistoa, miten kävisi ammatillista väylää tulevien opiskelijoiden?

Takaisin