Ammatillinen koulutus on avainasemassa talouden kohentamisessa

22.08.2016

Vierailin keväällä ammatillisessa oppilaitoksessa Turussa, jossa voi opiskella muun muassa lattianpäällystäjäksi, maalariksi, veneenrakentajaksi tai kiinteistönhoitajaksi. Vierailun aikana hallituksen koulutuspolitiikka herätti luonnollisesti paljon keskustelua.

Koulutuslupaus, jonka puoluejohtajat antoivat ennen viime kevään vaaleja, on Sipilän hallituksen toimesta ehditty pettää jo moneen otteeseen. Ensi vuonna se tehdään taas kerran, kun hallitus leikkaa ammatillisen koulutuksen rahoituksesta kokonaiset 190 miljoonaa. Leikkaus vastaa 18 000 ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijapaikkaa.

Kun kävin Turussa kiinteistönhoitajien opetustiloissa, opettaja sanoi minulle, että hän toivoo päättäjien ymmärtävän miten rahoituksen leikkaukset vaikuttavat juuri ammatilliseen opetukseen. Jos leikkaukset toteutetaan leikkaamalla aloituspaikkoja, se vaikeuttaa koulutustakuun toteutumista ja matalasti koulutettujen aikuisopiskelijoiden pääsyä koulutuksen piiriin.

Jos leikkaukset sen sijaan toteutetaan henkilökuntaa vähentämällä tai laskemalla yksikköhintoja, se johtaa lähiopetuksen vähentämiseen ja opetusryhmien kasvuun. Kiinteistönhoitolinjalla opetus tapahtuu esimerkiksi isossa hallissa, jossa on työpisteitä eri puolilla salia. Opiskelijat käyttävät työkoneita ja -välineitä itsenäisesti eri puolilla tilaa, ja opettaja on vastuussa koko ryhmän turvallisuudesta ja oppimisesta. Opiskelijoiden määrän kasvattaminen tällaisessa opetustilanteessa vaikuttaa suoraan oppimistuloksiin ja myös oppilaiden työturvallisuuteen.

Hallitus on puhunut paljon tarpeesta tehdä koulutukseen rakenteellisia uudistuksia. Rahoituksen leikkaaminen ja toimintatapojen uudistaminen eivät kuitenkaan ole sama asia, ja harvoin se on käynyt yhtä selvästi ilmi kuin ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. Järkeviä säästöjä saadaan uudistamalla ensin toimintatapoja. Nyt hallitus toteuttaa rahoitusleikkaukset vuosi ennen kuin ammatillisen koulutuksen sisältöreformi astuu voimaan.

Hallitus arvioi omassa lakiesityksessään työttömyysmenojen kasvavan rahoitusleikkausten seurauksena 15,5-24,6 miljoonalla eurolla. Leikkaukset lisäävät siis suoraan työttömyyttä, jonka lisäksi ne vaikeuttavat nuorten koulutuksen piirin pääsyä ja aikuisten uudelleenkouluttautumista. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa pitkäaikaistyöttömyys on ennätyskorkealla ja Suomessa on tuoreiden tilastojen valossa selvästi enemmän työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria kuin muissa Pohjoismaissa.

Viime keväänä oli selvästi havaittavissa, kuinka myös hallituksen piirissä on herätty koulutusleikkausten haitallisuuteen. Kritiikkiä koulutusleikkauksia kohtaan on esitetty monesta suunnasta ja varhaiskasvatusmaksujen korotusten mahdollisesta perumisesta käydään kirjoitushetkenä kovaa vääntöä hallituksen sisällä. Mikäli hallitus aidosti on ymmärtänyt koulutusleikkausten vahingollisuutta niin koulutukselliselle tasa-arvolle kuin maan taloudelliselle kehitykselle, tulee sitä osoittaa perumalla ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset.

Korvaavia säästöjä voi hakea esimerkiksi osinkoverotuksen kiristämisestä tai Valtiontalouden tutkimuskeskuksen esille nostamasta energiaveron palautuksesta, jonka kautta valtio vuosittain menettää noin 200 miljoonaa verotuloja saamatta rahoilleen vastinetta. Vähintä, mitä pitäisi voida edellyttää, on että säästöt toteutetaan järkevällä tavalla, niin että ammatillisen koulutuksen reformi toteutetaan ensin, ja että kustannushyötyjä pyritään hakemaan toimintatapoja uudistamalla.  

Ammatillista koulutusta on syytä kehittää ja uudistaa sisällöllisesti. Siirtyminen kohti laaja-alaisempia tutkintoja, joustavuuden lisääminen ja osaamisperustaisuuden vahvistaminen ovat koulutuksellisesti tärkeitä tavoitteita. Uudistuksen yhteydessä on myös puhuttu paljon opintopolkujen henkilökohtaistamisesta ja koulutuksen työelämälähtöisyyden vahvistamisesta. Näidenkään tavoitteiden yhteydessä ei saa unohtaa ammatillisen koulutuksen kasvatustehtävää.

Suomen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee iso joukko suomalaisia nuoria, joilla muiden nuorten opiskelijoiden tavoin myös on tarve tuelle, yhteisöllisyydelle ja vuorovaikutukselle niin muiden opiskelukavereiden kuin aikuisten kanssa. Ammatillisella puolella opiskelevilla tulee olla yhtäläinen oikeus myös riittäviin opiskelijahuollon palveluihin, aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamiseen ja uusien asioiden oppimiseen omaan tahtiin.

Ammatillisen koulutuksen tarkasteleminen ainoastaan nopeana väylänä työelämään on liian suppeaa ja vanhanaikaista aikana, jolloin koko yhteiskunnassa painotetaan yhä voimakkaammin niin medialukutaidon, laajan sivistyspohjan kuin vuorovaikutustaitojenkin tärkeyttä.

Takaisin